a shake - ravistus

Eating, now that is a messy thing. So I made a bib.

Some of my tired numbness has been shaken off, I think it's because of all the encouraging words from you, dear readers, and also to inspiration from lovely Juliette. She made such a sweet - and above all simple and quick - apron/bib to her son that I had to register to etsy, get the pattern and sew away. Only after trying it on O. I realized the pattern must have had seam allowances already included in it (as North American patterns have, I suddenly remembered...), for the bib had plenty of room for growth.

Still, it was lovely to sew. The pattern went together nicely, sewing machine hummed as prettily as always and oh how good it was to make something! I'm hoping hoping hoping to make another bib. Soon.

***

Syöminen, se vasta on sotkuista puuhaa. Siispä tein ruokalapun.

Osa väsyneestä turtumuksestani on ravisteltu pois, luullakseni teidän rakkaiden lukijoiden ansiosta. Kiitos rohkaisevista sanoista! Innostusta synnytti myös ihana Juliette, joka teki pojalleen mahdottoman soman ja ennen kaikkea yksinkertaisen ja nopean ruokalapun/essun. Ihan pakko oli rekisteröityä etsyyn, hankkia kaava ja ommella menemään! Vasta kun mallailin lopputulosta O:n ylle huomasin, että kaavassa taisi pohjoisamerikkalaiseen tapaan olla saumanvarat jo valmiina, vaan enpä ollut moista yksityiskohtaa muistanut. Reilusti on kasvunvaraa.

Kylläpä vain kuitenkin oli ihana ommella. Kaavan osat sujahtivat mukavasti yhteen, kone hyrisi yhtä sievästi kuin ennenkin ja voi miten hyvä oli saada jotain aikaan! Toivon toivon toivon, että saan tehtyä toisenkin ruokalapun, pian.

evening pleasures tonight - tämän illan iloja

Good books, Bleak House by Dickens and The Creative Family by SouleMama. I'm loving both, but Dickens especially. How come I've never read any of his works before? I will, for sure.

Good bisquits and tea.

The pleasant feeling of accomplishment after putting Christmas ornaments back into their boxes. The Christmas tree candleholders still need to be cleaned, though.

Hyvät kirjat, Dickensin Kolea talo Kersti Juvan hienona suomennoksena ja SouleMaman The Creative Family. Tykkään molemmista, mutta Dickensistä aivan erityisesti. Miten ihmeessä en ole aikaisemmin lukenut yhtäkään hänen kirjoistaan? Parannan tapani.

Hyvät keksit ja teetä.

Miellyttävän aikaansaapa olotila, kun sain joulukoristeet viimein pakattua takaisin laatikoihinsa. Kuusen kynttilöiden pidikkeet ajattelin kyllä vielä puhdistaa pahimmista steariiniroiskeista.

quiet and cold - hiljaista ja kylmää

It's been quiet here in my nook for a long time. Again. I can't seem to obtain the sort of intentive, mindful presence in my life that is so important to meaningful being, and to blogging also. I feel numb, like I can't even see the beauties of everyday life that used to make my day. I just don't come to think of them. I let things pass unnoticed, I get cold and rigid in my thinking. It's not the freezing cold weather - it's the lack of drawing, crafting, sewing and all kind of creative thinking connected to those things in my life. I'm constantly putting my needs on that front aside, and it doesn't do me good. Not at all.

This is something I'm trying to solve. Being at home with O. is such a happy thing in many, many ways. I should just learn to shape my life so that there can be room for making things and for seeing beauty.

I've been mulling over the thought of abandoning the Thimble. Why blog when the "handmade fineries and everyday delights" Little Thimble was about are lost and posting becomes a duty instead of a joy? Then again, blogging, by the mindfulness it requires might be the way of restoring them back into my days. So, I'm continuing. I hope.

Hiljaista on täällä nurkassani ollut. Jälleen. En vain näytä saavuttavan elämisessäni sellaista keskittynyttä läsnäoloa, joka on ihan välttämätön mielekkäälle olemiselle, ja bloggaamiselle kai myös. Olo on turta, en osaa nähdä arkisen kauniita asioita, jotka ennen ilahduttivat. En vain tule ajatelleeksi niitä, annan kaiken mennä ohitse huomaamatta, ajatuskulkuni käyvät kylmiksi ja kankeiksi. Jäätävän kylmistä ilmoista se ei johdu, ei - syynä on piirtämisen puute, ompeluksien ja käsintekemisen ja kaiken noihin puuhiin liittyvän luovan ajattelun puute. Jatkuvasti laitan moiset tarpeeni sivuun eikä se tee minulle hyvää. Ei ollenkaan.

Tätä asiaa pohdiskelen ja yritän ratkaista. O:n kanssa kotona oleminen on niin monella tapaa onnellista. Minun täytyisi vain opetella muotoilemaan elämäni sellaiseksi, että tilaa on myös käsillä tekemiselle ja kauniin näkemiselle.

Olen aprikoinut  Sormustimen hylkäämistäkin. Miksipä blogata kun ne "käsintehdyt hienoudet ja arkipäivän ilot", joita halusin Pikku Sormustimessa ajatella ovat kadoksissa, ja postaamisesta tule ilon sijaan hankala velvollisuus? Toisaalta, blogin pitäminen juuri vaatii sellaista tietoisuutta, joka voisi palauttaa hienoudet ja ilot taas päiviini. Siispä jatkan. Toivoakseni.

cloudy - pilvistä

Winter may come! We finally got the grass cut and leaves raked up on our yard. Or actually my dear husband did most of the job, I just carried O. around in the baby carrier and raked a little. That made me sweat a good deal, though. Not easy to rake with a ten kilogram weight tied on.

It was getting dark and cloudy when we finished. Branches and twigs were like wonderful black lace against the gray sky.

Nyt voi talvi tulla! Viimein saimme ruohon leikattua ja lehdet haravoitua pihastamme. Tai kultani teki kyllä suurimman osan työstä, minä vain kanniskelin O:ta kantorepussa ja haravoin hiukkasen. Kauhea hiki tuli silti. Eipä ole helppoa haravointi kymmenen kilon painon kanssa.

Kun lopetimme oli jo pilvistä ja hämärsi. Puista oli tullut hienonhienoa mustaa oksapitsiä taivaan harmautta vasten.

*********

I found this post I wrote a few weeks ago and forgot to post! Now winter has arrived, there's some snow on the ground and I'm happy we got the job done in time.

Löysin tämän postauksen, jonka kirjoitin jokunen viikko sitten ja unohdin sitten julkaista. Mukava nyt muistella haravointitouhuja, kun saimme ne tehtyä ennen talven tuloa. Täällä on lunta!

good days - hyviä päiviä

When I get old I want to remember these days, these times. They seem to go by so fast, even though not much happens. Just feeding, napping, changing diapers and playing. I'm feeling tired, guilty, inapt - and utterly happy. O. has learned to sit on his own and tries to get up on his knees and crawl. He smiles a lot. All is well.

Mummuna haluan muistaa nämä päivät, nämä ajat. Ne tuntuvat kuluvan niin mahdottoman nopeasti, vaikka juuri mitään ei oikeastaan tapahdu. Ruokkimista, päiväunia, vaipanvaihtoa ja leikkimistä vain. Tuntuu väsyneeltä, syylliseltä, osaamattomalta - ja silti olen kerta kaikkiaan onnellinen. O. on oppinut istumaan itse ja yrittää polvilleen ja konttaamaan. Hymyilee tiuhaan tuo poika. Kaikki hyvin.

clothes for my nettle - vaatetta nokkoselleni

New clothes for little O. to strut around next summer, all from Tulip and Nettle sale. They are lovely! So classic, comfortably and loosely cut and boyish. Just right for my little nettle.

Uusia vaatteita pikku O:lle, kaikki Tulip and Nettle -kaupan alesta. Näissä kelpaa tepastella ensi kesänä, niin suloisia ovat! Klassisia, mukavan väljästi leikattuja ja poikamaisia. Justiinsa sopivia pikku nokkoselleni.

the new coat rack - uusi naulakko

The new coat rack is up on our bed chamber wall! It was supposed to keep our clothes in order and ready for the next day but mostly we still throw them on chairs... Actually the coat rack has been up for several months already. These pictures were taken in spring when little O. still fit to sleep in his bassinet (it's there in the second picture). Now he is a big boy and has a cot.

Uusi naulakko on makuukammarimme seinällä! Sen oli tarkoitus pitää vaatteet järjestyksessä ja valmiina seuraavaa päivää varten, mutta enimmäkseen yhä heitämme ne vaan tuoleille... Naulakko on kyllä oikeasti ollut seinällä jo useamman kuukauden. Nämä kuvat otin keväällä, kun pikku O. vielä mahtui nukkumaan korissaan (se näkyy tuossa toisessa kuvassa). Nyt hän on iso poika, jolla on pinnasänky.

life on the porch - elämää kuistilla

The porch was brown, brown all summer. Weathered paint and brooms and baskets, delicate birch twigs collected after windy spring days. I had no energy to plant flowers.

I'm so thankful for the weeds.

Koko kesän kuistilla oli ruskeaa, ruskeaa. Kulunutta maalia ja sään pieksemiä harjoja ja koreja, tuulisina kevätpäivinä kerättyjä hentoisia tuulenpesiä. Ei ollut energiaa kesäkukkien istuttamiseen.

Olen niin kiitollinen rikkaruohoista.

end of summer blues - loppukesän sinistä

Summer is almost over - I like to say almost, wishing for some last sunny days after this very rainy month of August. It's been so chilly and autumnal that I've almost lost my hope. If a sunny day should come, it would be well spent rummaging at a local farm, where they have a sort of flea market in an old barn. I've visited it only once and very briefly this summer and my flea market tooth is aching for some funny finds. Blue ones, preferably.

Greedy me. I have made some delightful purchases this summer already! The bright blue Czech bowl. The cream coloured dresser with generously deep drawers. New pretty pot holders. Funny chinese enamel platters. All these now adorn our kitchen, almost making me forget the hideous wallpaper.

Kesä on sitten melkein ohi - haluan sanoa melkein, sillä toivon kovasti edes hiukan aurinkoa näihin mahdottoman sateisen elokuun viime päiviin. On ollut niin viluisaa ja syksyistä, että olen melkein jo toivoni menettänyt. Mikäli aurinkoinen päivä on tullakseen, paikallisen maalaistalon piharakennuksessa majaileva kirpputori olisi mitä oivallisin tapa sitä viettää. Olen tänä kesänä käynyt siellä vain kerran ja hyvin lyhyesti, ja kirpputorihammastani ihan vihloo päästä sinne penkomaan. Erityisesti mielin sinisiä löytöjä.

Ahne olen. Tänä kesänä olen jo hankintoja tehnyt! Kirkkaan sinisen tsekkiläisen kulhon. Kermanvärisen lipaston, jossa on mainion tilavat, syvät laatikot. Uudet sievät pannulaput. Huvittavat kiinalaiset emalilautaset. Kaikki ne koristavat nyt keittiötämme, niin että melkein unohdan kauhean muovitapetinkin.

the treat of the day - päivän herkku

I've been just as inefficient as a baker as a blogger. This beauty is a delicious present for myself, bought from a local summer fair and called the Heartache cake. No heartaches here, I'm glad to say, just feelings of inadequacy in time management. The lovely baby O. sleeps very well at night, but takes only thirty minute naps during the days. This means a good night sleep for me but very little blogging. One has to eat, do household chores and sew at least a little, after all! I amuse myself with composing new posts in my head, just never get to write them here. Quite frustrating.

The past couple of months have been filled with visits from friends, some holiday traveling, stroller walks and just being with the baby. The tiny bundle has turned into a smiling, babbling, kicking and funnily wiggling boy. He is such a joy!

I had my cake with the Cath Kidston summer catalogue. Finally I was worthy of having it! I've been faithfully ordering Kidston's catalogues through her website for the last couple of years but have never got one before. The catalogue was a bit of a disappointment, quite thin and the paper was not so agreeable. There was some fun sewing equipment to see, however.

Olen ollut yhtä saamaton leipurina kuin blogin pitäjänäkin. Kakkukaunottaren ostin itselleni lahjaksi paikallisilta vanhan ajan markkinoilta. Nimeltään se on Sydänsurukakku. No, sydänsuruista en onneksi kärsi, mutta riittämättömyyden tunteista kylläkin. Ajankäytön hallinta on aivan hukassa. Ihana O. nukkuu kyllä yönsä oivallisesti, mutta päivisin hän ottaa vain puolen tunnin torkkuja. Minä saan hyvät yöunet, vaan blogia kirjoittamaan en jouda. Täytyyhän sitä syödä, tehdä tarpeelliset kotityöt ja vähän ommellakin! Huvitan itseäni väsäämällä postauksia päässäni, en vain saa niitä kirjoitettua tänne. Aika turhauttavaa.

Pari viime kuukautta ovat täyttyneet ystävien vierailusta, lomamatkailusta, vaunukävelyistä ja ihan vain vauvan kanssa olemisesta. Pikkuruisesta nyytistä on kasvanut hymyilevä, jokelteleva, potkiskeleva ja hassusti kiemurteleva pikku poika. Hän on suuri ilo!

Kakkuni kumppanina minulla oli Cath Kidstonin kesäkataloogi. Olen siis vihdoin sen arvoinen! Jo pari vuotta olen uskollisesti yrittänyt tilata Kidstonin kuvastoa kaupan sivuilta, mutta koskaan aiemmin en ole postia saanut. Harmi kyllä kuvasto oli pienoinen pettymys, ihan ohut eikä paperikaan ei ollut oikein mieluisan tuntuista. Hauskoja ompeluvarusteita ihailin kuitenkin.