monday morning, in the backyard

Frost, thank you for coming!

softly comes the night - illan varjo hiipii

Earlier every day comes the dark. I'm feeling slow and quiet and not very christmas-sy. But good. And I started my annual listening of this and bought two hyacinths yesterday.

Pimeä saapuu päivä päivältä aikaisemmin. Olotila on vähän hidas ja hiljainen eikä järin jouluisa. Mutta hyvällä mielellä olen. Joka vuosi kuuntelen tätä, aloitin eilen. Ja ostin kaksi hyasinttia.

grey blurry day

Despite November grey I'm feeling good, delighted and even enthusiastic. I've been sewing a bit and making woolly pom poms. And there's something happy about to happen in the near future! Ha, November, you won't get the better of me this year!

vastauksia

Essuntaskulta sain liudan kysymyksiä - kiitos vain haasteesta!

HARRASTAN Minulla on yksi "oikea" harrastus, sellainen, että mennään oikein varta vasten jotain tekemään. Se on muskari - lapsen kanssa yhteinen touhu siis. Ja se on niin mukavaa, siellä saa laulaa porukassa! Muuten tekemiset ovat kovasti kotikeskeisiä: ompelen, piirtelen välillä, laulan itsekseni (nyt kun en ole kuorossa), valokuvaan, luen, haaveilen. Ja tätä blogia teen, onhan tämäkin jonkinmoinen harraste.

HAASTAVINTA ELÄMÄSSÄNI Oma keskeneräisyys ihmissuhteissa.

RAKASTAN Pientä perhettäni. Ystäviäni. Ja sitten on niitä kevyemmän luokan rakkauksia: kankaat, vanhat kaapit, tee, ohut lumihuntu pihanurmella, aamun valo. Arjen kauneus.

EN VOISI ELÄÄ ILMAN No rakkautta. Uskoa.

HAAVEILEN Hmmm...ainakin rohkeudesta ja sinnikkyydestä toteuttaa haaveitani! Eniten ehkä työstä kuvitusten tai käsillä tekemisen parissa. Kuoroharrastukseni jatkamisesta. Matkoista Kööpenhaminaan ja Pietariin. Uusista vaatteista. Entisten vaatteiden viemisestä kirpputorille. Pitkämielisestä ja aikaansaavasta luonteesta.

PELKÄÄN korkeita paikkoja. Autoilua talvikelillä.

ELÄMÄSSÄNI ON PYSYVÄÄ epäröinti, puntarointi, haaveilu.

NAAPURINI EIVÄT TIEDÄ paljon mitään minusta. Olen sellainen hitaasti lämpenevä ihmisiin tutustuja, haluan pitää vähän etäisyyttä. Miellän tämän taipumukseni pohjoispohjalaisen luonteen ilmentymäksi. Kohteliaita ollaan puolin ja toisin, mutta ei kyläillä. Ihan hyvä näin.

VAATEKAAPISSANI on talvella tosi kylmä, sillä se on yläkerran vinttikomerossa.

EN OLE KOSKAAN polttanut tupakkaa. Yksi maistiaissauhu riitti.

ENITEN ARVOSTAN ihmisiä, joilla on tyytyväinen ja rauhallinen asenne elämäänsä. Enkä nyt tarkoita mitään päämäärätöntä möllötystä, vaan jonkinlaista sisäistä tasapainoa. Että vaikka pyrkii eteenpäin ja tekee asioita, on samalla levollisesti kotonaan omassa elämässään. Kestää epätäydellisyyttä itsessään ja ympärillään. Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla.

HALUAISIN TAVATA ympäri Suomea asuvia ystäviäni useammin. Ja täällä nykyisessä kotikaupungissani tapaisin mielelläni jonkun, josta tulisi uusi ystävä. Asiaa vaikeuttaa tuo yllä mainittu pohjoispohjalainen meininki :).

Laitan haasteen eteenpäin kiehtovan herkälle blogille, jota olen vasta vähän aikaa seuraillut ja jonka kirjoittajasta kuulisin mielelläni lisää: Viluisen pesä.

curtains and flu - verhoja ja flunssaa

A trip to grandparents' and a flu were all that was needed to break my nice blogging rhytm. But I've got something to show you: new curtains for our bookcase! This project has been on my to do -list for ages and it feels so fine to have it done at last. I'm patting myself on the shoulder here, pat pat.

I crammed a good amount of ugly books behind the curtains, leaving only the prettier ones on the upper shelves. It looks still a bit crowded there, I guess we've just accumulated too many books in this household. Nevertheless, this new order makes the living room feel more peaceful. The curtains also hide an embarrassingly clumsy old cd-player and my boy's books and part of his toys. Very convenient. I'm all curtain-happy!

P.S. We have snow now!

***

Mummolareissu ja flunssa suistivat hyvän bloggausrytmini ihan raiteiltaan. Vaan nyt on jotain näytettävää: uudet kirjahyllyn verhot! Tämä projekti on ollut työlistalla jo iäisyydet ja tuntuupa mainiolta saada se viimein tehtyä. Taputtelen täällä olalle itseäni, tapu tapu.

Ahdoin melkoisen määrän rumia kirjoja verhojen taakse, vain sievemmät jäivät esiin ylähyllyille. Vähän ruuhkaiselta hyllyssä silti yhä näyttää. Meille on kai kertynyt liikaa kirjoja. Uusi järjestys on kuitenkin hyvä, koko olohuone vaikuttaa nyt rauhallisemmalta. Verhojen taakse kätkeytyy myös nolostuttavan kömpelö cd-soitin -vanhus sekä pojan kirjat ja osa leluistakin. Oikein kätevää. Olen verho-onnellinen!

P.S. Meillä on luntakin!

october things - lokakuun asioita

An hour of raking everyday has been my goal for this week, despite the October weather that is apropriately cold and wet - a true lokakuu! (It's October in Finnish, and it means "the month of mud"). Wonderful pink evening skies console me, though.

And then, I re-found an old, funny polterabend gift that was given to me by my dear friends before I got married: a tiny portable domino game, made in Spain. It was a good polterabend party, not at all embarrassing. We were all at the Hietalahti flea market and my friends gave me a lovely assignment. I had to find all sort of things for the forthcoming marriage from the flea. So much fun! The domino game was one of those things, I chose it to amuse us on our honeymoon if I recall it right. Well, we didn't need it and I've never played domino. Still, it's a pretty object that evokes associations of far away countries, travels, romance. I like to picture a long, old fashioned voyage through Europe, by train - an old fashioned one, naturally - and me, looking somewhat old fashioned and romantic, playing my Spanish domino. Silly October thoughts, these imaginations.

***

Tällä viikolla tavoitteena tunti haravointia joka päivä, säästä huolimatta. Kylmää ja märkää on, lokakuu on oikein nimensä mukainen. Kurakuu, kurakuu. Mahtavat punertavat taivaat lohduttavat kyllä melkoisesti.

Sitten löysin uudelleen vanhan, hassun polttarilahjan. Rakkaat ystävät sen antoivat, pikkuruisen matkadominopelin. Espanjalaisen. Minulla oli hyvät polttarit, ei lainkaan nolostuttavat. Olimme joukolla Hietsun kirpputorilla ja sain ihanan tehtävän: piti etsiä kaikenlaisia esineitä ja asioita tulevaa avioliittoa varten. Dominopelin valitsin muistaakseni häämatkan viihdykkeeksi. No eihän sitä tarvittu, enkä ole koskaan edes tullut pelanneeksi dominoa. Silti peli on soma esine, joka herättää kiehtovia mielleyhtymiä kaukaisista maista ja matkoista, ja romanttisia ajatuksia myös. Mielelläni kuvittelen vanhanaikaista pitkää matkaa halki Euroopan, vanhanaikaisella junalla tietenkin. Minä siellä sitten jokseenkin vanhanaikaisen ja romanttisen näköisenä istun ja pelaan espanjalaista dominoani. Hupsuja lokakuun ajatuksia, nämä kuvittelut.

light of gold

patchwork and other views from my home - tilkkupeite ja muita näkymiä kodistani

Matroskin wanted to see more than a glimpse of this patchwork, so here you are! I finished it for my baby when I was pregnant, but the fabrics were cut long before that. They are just left over pieces I started cutting into squares, hoping I could make something of them someday. Pillow cases, duvet covers, new fabric, everything I happened to have ended up to this quilt. Except that it isn't a quilt, I suppose - I just can't get myself to hand quilt it and I really can't do machine quilting decently (haven't got the right kind of foot, that's my excuse). Then, for binding, for that I once again used my favourite: brown and white checks.

The other views... Well, it's cold, sunny and still cranky around here.

***

Matroskin halusi nähdä paremmin tämän tilkkupeitteen - ole hyvä! Sain sen valmiiksi kun odotin poikaani, mutta kankaat leikkasin paljon aikaisemmin, tietämättä oikein sen kummemmin mihin ne päätyisivät. Ne ovat tilkkusia tekemistäni ompeluista ja onpas siellä tyynyliinaa ja pussilakanaakin joukossa. Peitteestä ei vaan taida millään tulla tikattua, sillä käsin tikkaamista en saa aikaiseksi, enkä koneella kykene säällisen näköiseen tulokseen (tekosyyni on oikeanlaisen paininjalan puuttuminen). Sitten tuo kanttaus, siinähän komeilee tietysti jälleen ikisuosikkini, ruskearuutuinen vinonauha.

Ja ne muut näkymät... No, täällä on kylmää, aurinkoista ja äreää, edelleen.

pahaa tuulta ja ylevyyttä - bad mood and sublimity

Talossa alkaa olla kylmä. Ulkona vielä kylmempää, yritän haalia talvivaatteita lapselle mistä sattuu netistä ja kaupasta. Kaikki on joko kallista tai sitten kovin rumaa taikka väärää kokoa. Yhä haikailen ja harmittelen taloa, jonka tahdoimme ostaa ja menetimme. Pahantuulisuutta, mieliharmeja ja kärsimätöntä olotilaa monta päivää.

Oikeastaan kyllä aioin kertoa tuosta keittoskoolista, josta pidän paljon. Heinäkuisen Ruotsin retken tulosta se on, vähän koloinen mutta hyvä kuitenkin. Ylevä suorastaan, juhla-ainesta. Minäkin kaipaisin vähän juhlaa ja ylevyyttä, arki on nyt vähän liian korppimaista.

***

It's getting cold in our house, I'm having trouble finding pleasing winter clothes for my boy and longing for a house we wanted to buy but didn't manage to. I've been feeling annoyed, impatient and displeased for many a day now.

And then the soup bowl there, that was the thing I was supposed to write about. I found her on my trip to Sweden last summer. She has her faults but I love her nevertheless. Sublime she is, and makes me think of happy festivities and parties. I sure could use some festivity now that everyday life seems a bit too raven-like.

my likings today

Greenish views. And these sweet, pretty and inspiring things.