14/11/2009

vastauksia




Essuntaskulta sain liudan kysymyksiä - kiitos vain haasteesta!

HARRASTAN Minulla on yksi "oikea" harrastus, sellainen, että mennään oikein varta vasten jotain tekemään. Se on muskari - lapsen kanssa yhteinen touhu siis. Ja se on niin mukavaa, siellä saa laulaa porukassa! Muuten tekemiset ovat kovasti kotikeskeisiä: ompelen, piirtelen välillä, laulan itsekseni (nyt kun en ole kuorossa), valokuvaan, luen, haaveilen. Ja tätä blogia teen, onhan tämäkin jonkinmoinen harraste.


HAASTAVINTA ELÄMÄSSÄNI Oma keskeneräisyys ihmissuhteissa.


RAKASTAN Pientä perhettäni. Ystäviäni. Ja sitten on niitä kevyemmän luokan rakkauksia: kankaat, vanhat kaapit, tee, ohut lumihuntu pihanurmella, aamun valo. Arjen kauneus.


EN VOISI ELÄÄ ILMAN No rakkautta. Uskoa.


HAAVEILEN Hmmm...ainakin rohkeudesta ja sinnikkyydestä toteuttaa haaveitani! Eniten ehkä työstä kuvitusten tai käsillä tekemisen parissa. Kuoroharrastukseni jatkamisesta. Matkoista Kööpenhaminaan ja Pietariin. Uusista vaatteista. Entisten vaatteiden viemisestä kirpputorille. Pitkämielisestä ja aikaansaavasta luonteesta.


PELKÄÄN korkeita paikkoja. Autoilua talvikelillä.


ELÄMÄSSÄNI ON PYSYVÄÄ epäröinti, puntarointi, haaveilu.


NAAPURINI EIVÄT TIEDÄ paljon mitään minusta. Olen sellainen hitaasti lämpenevä ihmisiin tutustuja, haluan pitää vähän etäisyyttä. Miellän tämän taipumukseni pohjoispohjalaisen luonteen ilmentymäksi. Kohteliaita ollaan puolin ja toisin, mutta ei kyläillä. Ihan hyvä näin.


VAATEKAAPISSANI on talvella tosi kylmä, sillä se on yläkerran vinttikomerossa.


EN OLE KOSKAAN polttanut tupakkaa. Yksi maistiaissauhu riitti.


ENITEN ARVOSTAN ihmisiä, joilla on tyytyväinen ja rauhallinen asenne elämäänsä. Enkä nyt tarkoita mitään päämäärätöntä möllötystä, vaan jonkinlaista sisäistä tasapainoa. Että vaikka pyrkii eteenpäin ja tekee asioita, on samalla levollisesti kotonaan omassa elämässään. Kestää epätäydellisyyttä itsessään ja ympärillään. Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla.


HALUAISIN TAVATA ympäri Suomea asuvia ystäviäni useammin. Ja täällä nykyisessä kotikaupungissani tapaisin mielelläni jonkun, josta tulisi uusi ystävä. Asiaa vaikeuttaa tuo yllä mainittu pohjoispohjalainen meininki :).



Laitan haasteen eteenpäin kiehtovan herkälle blogille, jota olen vasta vähän aikaa seuraillut ja jonka kirjoittajasta kuulisin mielelläni lisää: Viluisen pesä.

5 comments:

Laura... said...

Oi niin kauniita kaniineja!!

Martta said...

Ihastuin edellisen postauksen kirjahyllyyn ja hyvät verhot tosiaankin myös alahyllyille!

*Katinkainen* said...

Mainio ja mukavainen Maria!!!
Sinun taiteilusi on niin
sykähdyttävän suloisia!!!
*huokailee ja haukkoo henkeään ihmetyksestä*
Etkö jo PIAN painattaisi niistä kortteja iloksemme!?

Kiitän,että otit haasteen vastaan....=O)
Oli ihana käydä taas visiitillä luonasi...
Sinun sivuistasi pidän eniten~ehdottomasti!!!<3<3<3
Voi hyvin sinä siellä!!!

Maria said...

Laura, hei vaan ja tervetuloa! Olen "nähnyt" sinut jossain, varmaankin Liivialla, mutta täällä muistaakseni en. Mukavaa, kun kommentoit! Ja niin kivasti, kiitos!

Martta, kiitos sanoistasi! Olen itsekin ollut oikein tyytyväinen noihin verhoihin. Erittäin on kätevää heittää niiden taakse kaikenlaista...

Katinkainen, KIITOS lämpöisestä rohkaisusta! Täytyy oikein huudahtaa, kun niin ilahdutit :). En ole oikein tosissani noita korttiasioita osannut vieläkään ajatella, tuntuu että pitäis olla jotain tosi onnistunutta ja mietittyä tehtynä jos siihen lähtee. Ei kai se ihan halpaa kuitenkaan ole. En tiedä. Mutta houkuttaa kyllä!

anu said...

Kiinnostavia vastauksia!
ja mikä suloinen kaniini!
Kuvat taas niin mun makuun,kauniita!