patchwork and other views from my home - tilkkupeite ja muita näkymiä kodistani
Matroskin wanted to see more than a glimpse of this patchwork, so here you are! I finished it for my baby when I was pregnant, but the fabrics were cut long before that. They are just left over pieces I started cutting into squares, hoping I could make something of them someday. Pillow cases, duvet covers, new fabric, everything I happened to have ended up to this quilt. Except that it isn't a quilt, I suppose - I just can't get myself to hand quilt it and I really can't do machine quilting decently (haven't got the right kind of foot, that's my excuse). Then, for binding, for that I once again used my favourite: brown and white checks.
The other views... Well, it's cold, sunny and still cranky around here.
Matroskin halusi nähdä paremmin tämän tilkkupeitteen - ole hyvä! Sain sen valmiiksi kun odotin poikaani, mutta kankaat leikkasin paljon aikaisemmin, tietämättä oikein sen kummemmin mihin ne päätyisivät. Ne ovat tilkkusia tekemistäni ompeluista ja onpas siellä tyynyliinaa ja pussilakanaakin joukossa. Peitteestä ei vaan taida millään tulla tikattua, sillä käsin tikkaamista en saa aikaiseksi, enkä koneella kykene säällisen näköiseen tulokseen (tekosyyni on oikeanlaisen paininjalan puuttuminen). Sitten tuo kanttaus, siinähän komeilee tietysti jälleen ikisuosikkini, ruskearuutuinen vinonauha.
Ja ne muut näkymät... No, täällä on kylmää, aurinkoista ja äreää, edelleen.
5 comments:
Onko se peite noin iso? Ihan hurjan kaunis se on! En kykene ymmärtämään, miten olet jaksanut ommella nuo pikkutilkut yhteen. Minullakin aina iso tilkkuläjä monen vuoden takaa odottaa ompelijaa... niin monta projektia mielessa ja kesken ja niin vähän aikaa.
Kurja kuulla, että se talo meni sivu suun nyt. Ei voi muuta kuin toivoa, että vielä parempi tulisi näköpiiriin. Onnea etsintään!
Olen tosi iloinen näistä kaikista postauksistasi, siitä että niitä on alkanut tulla tihenevään tahtiin.
Great patchwork and great pictures!
Tanja, ei se peite kyllä mitenkään suuri ole, oliskohan n. 100x100cm. Tuossa kuvassa se ehkä vaikuttaa isommalta, ois pitänyt laittaa joku esine varmaan sen päälle mittakaavaksi :). Tilkkujen ompelu ei siis ollut mikään ylitsepääsemätön osuus, vaan mulle se tuskaisin vaihe on aina tikkaus... Pitäisi taas alkaa tilkkuleikkuuseen, sen verran paljon on kertynyt jämäpaloja jälleen.
Sen talon hinta nousi liian korkeaksi meille. Harmittaa vietävästi, se olisi monella tapaa ollut meille hyvin sopiva koti. Hyvä tunnelma siellä oli. Ainut lohdutus nyt on tosiaan tuo toive VIELÄ paremmasta kohteesta. En vaan jaksa olla hirmu toiveikas, täällä ei ole vanhoja taloja juuri tarjolla näkynyt näinä parina vuotena kun ollaan etsitty.
Hyvä kuulla, että ilahdut postauksista. On ollut mukava tehdä niitä! Jotenkin tällä hetkellä elämisen rytmi on sellainen, että bloggaaminen istuu siihen aika luontevasti. Toivottavasti sama jatkuu.
Ulrika, you're kind! Thank you!
Ihania kuvia taas sinulla! Tuo tilkkupeitto on oikein kaunis minusta!
Onpa mukavaa, että elämisesi rytmissä on nyt taukoja bloggaamisella. Tästä on niin kovasti iloa ja innoitusta minullekin. Onkos vähän itsekäs ajatus. Mutta tarkoitan, että mukava ajatus myös se, että ehdit vähän kuvailemaan ja istahtaa koneellekin. En ole ehtunyt soitella, kun aina kun havahdun ajatukseen, eli kun päivän työt ovat pulkassa, on jo liian myöhä.
Post a Comment