I'm feeling quiet now, but alright. Grateful, actually. For this home, for my little family, for tiny beauties of this life. Happy Sunday thoughts on my mind.
P.S. I've ordered myself something special from here: swimwear! I realized after giving birth to O. that my bikini days were over. I'm going to be a tankini girl from now on, hehee! Me, pale me, who never tans...
My treasures this morning: the sweetest sunshine and some happy finds from a store I never thought would interest me - the Swedish army's remnant store. Ha, they do sell also other things than armoured cars! I bought linen towels and pillow cases, thin wire in little wooden bobbins and pretty glasses for three crowns each. Two industrial lamps, a wooden trunk and some wooden boxes also came home with us. That store could become a real favourite for me, I think. They have such simple, good quality, durable stuff and very reasonably priced! I'm still coveting more of those large linen towels, the fabric is so beautiful and could be made to a fine loose cover for our sofa. Or almost anything else, for that matter.
Aamun aarteet: suloisin auringonpaiste ja joukko onnekkaita löytöjä puodista, jonka en koskaan olisi uskonut minua kiinnostavan - Ruotsin armeijan ylijäämäkaupasta. Ei ne myykään pelkkiä panssariautoja, ei! Pellavapyyhkeitä ja tyynyliinoja ostin, ja pikkuisia rautalankarullia. Niin ja sieviä laseja kolmella kruunulla kappale. Kaksi teollisuuslamppua, puuarkku ja muutama -laatikkokin raahattiin mukaan. Kaupasta voi tulla oikein suosikkini, luulen. Yksinkertaista, kunnollista ja kestävän oloista tavaraa oikein kohtuulliseen hintaan! Nyt vielä ahnehdin, josko hakisi lisää noita suuria pellavapyyhkeitä, vai lakanoitako lienevät. Kangas on oikein kaunista sidokseltaan, ja niistä saisi ommeltua uuden irtopäällisen sohvaan. Tai vaikka mitä vaan muutakin, jos niikseen tulee.
Saturday. Adventuring in the local antique shop, all three of us together ("oh, watch him -- don't touch that -- that's too fragile to hold, dear"). Carrying a table upstairs from cellar and - after seeing it really doesn't fit anywhere - back again. Lounging about on the sofa with the sun all warm behind my back. Very good.
A lazy Saturday thought: the livingroom will be hot in summer.
Lauantai. Miehellä poikkeuksellisesti vapaata, seikkailemista läheisessä antiikkipuodissa koko perhe yhdessä ("vahdi poikaa --- älähän koske siihen -- tuo on turhan heppoinen sinun käsiisi, kulta"). Pöydän kantamista kellarista yläkertaan ja takaisin - ei se vaan sovi mihinkään, ei. Köllöttelyä sohvalla, aurinko lämpöisenä selän takana. Niin hyvä.
Laiska lauantaiajatus: olohuone tulee olemaan kesällä kuuma.
Pretty Gingham tagged me to show the 4th photo in my 4th photo folder. I've done this before, and I had the same problem then: my 4th folder is titled self-portraits but I'm still not sure if I want to show my face here in the web... So, here's a black and white version of one the photos in that folder (not done now but a couple of years ago for some work related thing). And yes, it was a bad hair day.
Pretty Gingham haastoi näyttämään neljännen kuvan neljännestä kuvakansiostani. Olen tehnyt tämän jutun aikaisemminkin, ja ongelma oli silloin sama kuin nytkin: se neloskansio on omakuvakansioni, enkä vieläkään tiedä tahdonko näyttää naamaani täällä netissä.... Siispä tässä on mustavalkoversio yhdestä kansion kuvasta, tehty pari vuotta sitten johonkin työjuttuun liittyen. Ja juu-u, tukka on tosi pahasti.
Edit: Oops, I forgot to tag someone to do this! And I think I won't do it at all, not this time. Come on and participate, anyone who feels like it.
Edit: Hups, unohtuipa haastaa seuraavat osallistujat! Ja taitaa se jäädä tekemättäkin tällä kertaa. Osallistukoon ken tuntee kutsun :).
Grandpa teached him to say two years and - unlike last year - my cake was a success. Praise be yours, oh marzipan!
This makes me happy right now.
Pappa opetti pojan sanomaan kaksi vuotta, ja - toisin kuin viime vuonna - kakku onnistui suorastaan loisteliaasti. Oi marsipaani, ole ylistetty!
Tämä on onneni juuri nyt.
All set for tomorrow when my little man will be two years old! Hooray!
Kaikki valmiina huomista varten, jolloin pikkumieheni täyttää kaksi vuotta! Hurraa!
I'm feeling uneasy with the living room wallpapers - all that beige and green. With a dark brown floor the room seems quite murky even though a lot of sunny light comes in. These are just not my colours - I'd like something lighter and cooler, a shade of white or gray perhaps. But what kind of pattern? I've spent the last few late nights frantically browsing wallpaper manufacturers' sites and feel more at lost now than when I first started. Should it be fifties-style or something classic? Florals, stripes, polkadots?
Well, large scaled, bold coloured patterns are not for me, that much I know. The room is small and I like to keep lots of objects and things in sight on shelves and tabletops and many pictures hanging on the walls. That would make too much detail for one little space, I think. Not to mention the quiet and practical nature of this gentle house - suffocated it would be, if a mass of boisterous pattern would take over these rooms!
It's either some small-scaled wallpaper or simply painted walls I'm planning, then. There are two layers of wallpaper on the walls and under them a (card)board. If we manage to get the paper layers off nicely, I think I'd prefer painting the board. If not, then I must just take a deep breath and dive into the abysmal sea of wallpaper samples.
Olen aivan tuskastunut olohuoneen tapettiin - kaikki tuo beige ja vihreä, huh. Tummanruskean lattian kanssa yhdistelmä on varsin synkeä vaikka huone muuten on valoisa ja aurinkoinen. Nämä vain eivät lainkaan ole minun värejäni! Jotain vaaleampaa tahtoisin, ja viileämpääkin. Valkoisen tai kenties harmaan sävyjä. Mutta entäpäs kuosi? Myöhäisillat olen viime aikoina viettänyt vimmatusti tapettivalmistajien sivuja selaillen ja nyt taidan olla enemmän hukassa kuin aloittaessani. Pitäisikö valita viisikymmentälukua vai jotain klassista? Kukkakuosia, raitaa, pilkkuja?
No, ainakaan muhkeat kuviot ja roisit väriyhdistelmät eivät ole minua varten, sen verran tiedän. Huone on pieni ja minusta on mukava pitää paljon esineitä ja asioita näkösällä hyllyissä ja tasoilla. Tauluja ja kuviakin tahdon seinille. Liian paljon tulisi tapahtumaa ja detaljia pieneen tilaan jos tapetti on kovin näyttävä. Sitä paitsi lempeän talon hiljainen ja käytännöllinen luonteenlaatu tukahtuisi taatusti jos hillitön kuosimassa valtaisi huoneet!
Jokin pienikuvioinen tapetti tai sitten yksinkertaisesti seinien maalaus on siis suunnitelmissani. Seinässä on kaksi kerrosta tapettia ja niiden alla ilmeisesti pinkopahvi. Jos tapettikerrosten irrottaminen onnistuu siististi, maalaaminen taitaa olla mieluisin vaihtoehto. Muussa tapauksessa täytynee vain hengittää syvään ja sukeltaa tapettinäytteiden pohjattomiin syvyyksiin.
