seen on a good morning - hyvänä aamuna nähtyä

In the morning light lies the jolly soldier, red lips and a dashing coat. The wildly floral box was once in possession of Ingrid, filled with her old lady handkerchiefs; there's a subtle scent of perfume when the lid is opened. The buttons are my golden treasure, dimly shimmering. Made of plastic they are, though. And tomatoes - well, who doesn't love tomatoes, especially in a yellow bowl?

***

Aamuvalossa lepäilee hilpeä punahuuli sotamies. Riemukukallinen laatikko kuului muinoin Ingridille, joka säilytti siellä vanhan naisen nenäliinojaan, vaimea hajuveden tuoksu leijailee ilmoille kun kansi avataan. Napit ovat kulta-aarteeni, himmeästi hohteleva. Ovat kyllä muovia. Ja tomaatit - no kukapa ei tomaatteja rakastaisi, keltaisessa kulhossa varsinkin.

mother's day - äitienpäivä

monday accomplisments - maanantaisaavutuksia

Yesterday the weather was so, so fine and the air full of birds' extravagant concertos that I felt all ready to tackle a long procrastinated chore. Washing the windows, that is. After an hour's work and an unreasonable amount of water splashed on the floor (O. loves cleaning and wanted to participate) the kitchen windows were done. I'm ridiculously pleased with my accomplisment - every time I look out of those windows I just have to admire how clean and bright they are! "Look how clean they are, those windows!" I keep saying to husband. Silly me.

Spring inspiration got me to arrange a couple of vintage postcards on the kitchen wall. Very appropriate themes, those flowers and birdies. A sweet detail on the green card are the tiny pencil doodles - at first I thought they were drawn on the card later, but the sender of the card actually writes they were made by her child, to greet the receiver. So they are eighty years old markings! I love this kind of reminders of microhistory, history of ordinary people and their everyday life, details that make the past come alive in my mind.

I also tidied my fabric piles, well, a little bit at least. I should decide what project to make for the Ottobre Sew Along I'm planning to participate. Something for O. it will be, gingham shorts perhaps?

***

Eilen sää oli mainion hieno ja ilma niin tulvillaan lintujen ylitsepursuavia konserttoja, että innostuin käymään käsiksi kauan lykättyyn kotihommaan. Ikkunoiden pesuun nimittäin. Tunnin puuhailun tulos oli järjetön vesimäärä lattialla (O. rakastaa siivoamista ja halusi tietysti osallistua rättiä huljuttelemalla) sekä puhtaat keittiön ikkunat. Olen mahdottoman mielissäni tästä aikaansaannoksesta - joka ikinen kerta ulos katsoessa on ihan pakko ihailla miten puhtaat ja kirkkaat nuo lasit ovat. "Kato nyt miten puhtaat ikkunat!" toistelen siipalle tämän tästä. Höpsö minä.

Kevätinnon vallassa järjestelin pari vanhaa postikorttia keittiön seinälle. Oikein sopivat aiheet niissä, nuo kukat ja lintuset. Soma yksityiskohta vihreässä kortissa ovat pikkuiset lyijykynätuherrukset - luulin ensin jo harmissani, että joku on ne myöhemmin siihen sotkenut, mutta kortin lähettäjäpä kirjoittaakin niiden olevan hänen lapsensa raapustamat terveiset vastaanottajalle. Eivätpäs olleetkaan mitä tahansa suttuja, vaan siis kahdeksankymmentä vuotta vanha piirustus! Tuollaiset mikrohistorian palaset, tavallisten ihmisten ja arkielämän jäänteet ovat hirmuisen kiinnostavia, sillä ne tekevät menneet ajat eläviksi.

Järjestelin myös kangaskasojani, hiukan ainakin. Pitäisi päättää mitä ompelisin Ottobre -ompeluryhmään, johon suunnittelen osallistuvani. Varmaan jotain O:lle, gingham -shortsit kenties.

porcelain and butterflies - posliinia ja perhosia

Saturday was very well spent antique-ing at a local fair. I found a little book on butterflies (those fascinating creatures, they could become my new object of interest), a cutting board made of porcelain, a pitcher, an enamel plate for O., a blue-and-white teacup. A couple of other things too, pictures of them later perhaps. Oh, material bliss!

Lauantai oli hyvin hyvä päivä, vietimme sen paikallisia antiikkimarkkinoita koluten. Löydökset: pieni kirja perhosista (kiehtovia olentoja, niistä voisi tulla uusi kiinnostuksen kohteeni), posliininen leikkuulauta, kannu, emalilautanen O:lle, sinivalkoinen teekuppi. Pari muutakin mukavaa asiaa, joista kuvia myöhemmin kenties. Oi tavaraonnea!

morning light - aamuvalo

Morning light is so sharp, almost painful. O's cereals look like funny, plump soldiers, standing bravely on their vast battlefield. O. is such a picky eater, I wish he would eat the whole army.

Aamuisin valo on niin terävää ja kirkasta, että melkein sattuu. O:n murot näyttävät hassuilta pikku sotureilta, seisoskelemassa laajalla sotakentällään. O. on kovin kranttu syömäri. Söisipä poika koko armeijan.

finds on the table - löytöjä pöydällä

Last year I was fascinated by Country Living magazine's campaign Bring Back the Nature Table. I can't recall having anything similar in our classroom when I was at school, but I certainly would have loved doing it: finding plants, rocks or other interesting bits of the surrounding nature, bringing them to class, proudly representing them to others and finally putting them on a special Nature Table to be admired and researched.

This winter I decided to start my own nature table. Not so much of an interest in botanical things but to keep my mind and eyes more open to my surroundings and the changes that different seasons bring. Gathering little things outside every now and then seems to create a better sense of time, a rhythm that helps me to not let weeks and months pass by unnoticed. That so easily happens to me. The table is an esthetic thing too, of course. I love to arrange my finds into still lifes, group them, add a pretty glass or plate sometimes. It's a small but important everyday joy. So far there have been only dead twigs, branches, feathers and cones on my table - subtle shades of grey and brown. I'm looking forward to the first green!

A find of a more artifial nature is this beautiful old album for photographs. It's empty, but I can't stop thinking about what kind of pictures once filled it. Pictures of family, friends, vacation scenes perhaps... I imagine children watching straight and serious towards the camera and young ladies shadowing their eyes in bright sunlight. The mere sight of the empty pages evokes memories of my own family history and also melancholy feelings. Whose family history has been discarded off the album? I'm dreaming about making pictures of my own - drawings, paintings or photographs, I don't know yet - to fill the album. Some day, when I have time.

Finally, on the album lays perhaps my favourite find ever: vintage frames, never worn and just right for me! I had lenses made for them. My current look is quite different than with my previous glasses but I like it. My husbands thinks I look like UKK but it's not true, I assure you. I do have hair, after all.

Viime vuonna viehätyin kovasti Country Living -lehden kampanjasta Bring Back the Nature Table ("Tuokaa luontopöytä takaisin!"). Ei meillä muistaakseni koulussa mitään luontopöytää ollut, mutta olisin kyllä tykännyt sellaisesta: kasvien, kivien tai muiden kiintoisien luontokappaleiden tuomisesta luokkaan, niiden esittelystä ja asettelusta näyttelypöydälle ihailtaviksi ja tutkittaviksi.

Tänä talvena päätin sitten aloittaa oman luontopöydän pitämisen. En niinkään mistään kasvitieteellisestä kiinnostuksesta vaan halusta pitää mieli ja silmät avoimina ympäristölle ja vuodenaikojen muutoksille. Pienten asioiden keräily ulkoa aina silloin tällöin näyttää luovan jonkinlaista tajua ajan kulumisesta, rytmin, jonka ansiosta viikot ja kuukaudet eivät humahda ohi ihan niin huomaamatta. Minulle käy helposti niin. Onhan luontopöytä esteettinenkin asia, tietysti. Järjestän löytöjäni asetelmaksi, ryhmittelen niitä ohimennen, lisään joskus sievän lasin tai lautasen. Pieniä, mutta kovin tärkeitä arjen iloja. Tähän mennessä pöydällä on ollut vain kuolleita oksia, höyheniä, käpyjä - hienovaraisia harmaan ja ruskean sävyjä. Nyt odotan kovasti kevään ensivihreyttä!

Vähemmän luonnollista laatua oleva löytö on tuo kaunis vanha valokuva-albumi, vanhain tavarain kaupasta mukaan tarttunut. Se on tyhjä, mutta en voi olla miettimättä millaiset kuvat aikanaan täyttivät sivuja. Perhekuvat, kuvat ystävistä ja ehkäpä lomamaisemista... Kuvittelen lapsia, jotka katsovat suoraan ja vakavina kohti kameraa ja nuoria neitoja varjostamassa silmiään kirkkaassa auringon valossa. Tyhjät sivut herättävät muistikuvia oman sukuni historiasta ja aika melankolisia tuntemuksia myös. Kenenkähän sukuhistoria albumista on heitetty pois? Unelmoin albumin täyttämisestä itse tekemilläni kuvilla - piirustuksilla, maalauksilla vai valokuvilla, en tiedä vielä. Sitten jonakin päivänä, kun minulla on aikaa.

Vielä yksi löytö pitää mainita. Albumin päällä ne lekottelevat, kenties tähän asti parhaat second hand -ostokseni: aidot vintage-kehykset, ihan käyttämättömät ja juuri sopivat minulle! Teetin niihin linssit. Ulkomuotoni on kyllä aika erilainen kuin edellisten lasien kera, mutta minua se miellyttää. Miehen mielestä näytän UKK:lta, mutta se ei ole totta. Onhan mulla tukkaa kumminkin.

happy easter! - iloista pääsiäistä!

Liking today:

♥ The bold combination of yellow and bright blue - very springy, very joyful! Very Swedish, too, which is good when one is as fond of Sweden as I am. I got an old Swedish teabox from an antiques shop. The colour combination looks quite luxurious - makes me want to taste that Slotts thé.

♥ This blue and white dress which is much like the one I have stored somewhere at my parents' house. It's a vintage piece from my grandma's attic. Must find it and wear it this spring! Must wear it with hands full of flowers!

Tänään miellyttää:

♥ Keltaisen ja kirkkaan sinisen mehevä yhdistelmä - varsin keväinen ja riemukas! Kovin ruotsalainen myös, mikä on hyvä asia jos tykkää Ruotsista niin paljon kuin minä. Löysin antiikkipuodista vanhan ruotsalaisen teerasian. Siinä väriyhdistelmä näyttää suorastaan ylelliseltä - tekee mieleni maistaa tuota Slotts teetä.

♥ Tämä sinivalkoinen mekko. Se muistuttaa suuresti leninkiä, jonka olen varastoinut minne lie vanhempieni luokse. Oikein vintagekappale, jonka löysin teiniaikoinani mummun vintiltä. Pakko etsiä se ja käyttää tänä keväänä, mieluiten kädet täynnä kukkia!

three good things i did today

Enjoyed my new, lovely books and the fragrant presence of freesia flower.

Pondered where to place the Easter garland. 

Procrastinated ironing the laundry.

black - musta

Hear hear! News from the sewing front! I managed to finish these overalls last week and I'm just perfectly pleased with them. The pattern is from Ottobre Design's latest issue. The fit is fine, there's enough ease for a cloth diapered bottom, the suspenders were of the right length and so were the legs. Oh, and the pleats and gathered legs make this design the sweetest thing on a little boy! I want to make more of these for summer, using some lighter material.

I wonder if I'm about to start liking black again. I used to think I would never dress my child in black but now, this is the second blackish outfit I've got for my boy. Besides, last night I found myself thinking about the one pair of black trousers I have in my closet. I got all excited about the thought of inserting elastic bands to the legs so that they'll get a finefine puffy shape. Scary.

(Sorry about the fuzzy looking second photo; the striped fabric seems to make a disturbing moiré effect.)

Kuulkaa kuulkaa! Uutisia ompelurintamalta! Onnistuin saamaan nämä haalarit kokoon viime viikolla ja olen ihan täydellisen tyytyväinen niihin. Kaava on Ottobren viimeisimmästä numerosta. Pöksyt istuvat hienosti, tilaa riittää kestovaippapepulle, henkselien mitta osui nappiin (heh, kerrankin osuva kielikuva) ja lahkeetkin olivat oikean mittaiset heti ensi yrityksellä. Ja voi, nuo vekit ja rypytetyt lahkeensuut tekevät tästä mallista ihan sievintä mitä pikkupojalle voi pukea! Näitä haluttaisi tehdä lisää kesäksi, jostain kevyemmästä kankaasta vain.

Olen kenties alkamaisillani jälleen pitää mustasta väristä. Ennen ajattelin, etten kyllä ikinä pukisi lastani mustaan, mutta niin vain tämä haalari on jo toinen O:lle hankittu mustanpuhuva asu. Sitäpaitsi eilen illalla yllätin itseni miettimästä ainokaisia mustia housujani. Innostuin ihan suunnittelemaan, miten laittaisin niiden lahkeisiin kuminauhat ja saisin sitten hienonhienot pussihousut. Pelottavaa.

(Pahoittelut epäselvän näköisestä kuvasta; tuo tiheäraitainen kangas näyttää tekevän ilkeää moiré -efektiä)

playing outside - ulkoleikit

I play with the camera, he with snow.

Minä leikin kameran kanssa, hän lumen.