finds on the table - löytöjä pöydällä

Last year I was fascinated by Country Living magazine's campaign Bring Back the Nature Table. I can't recall having anything similar in our classroom when I was at school, but I certainly would have loved doing it: finding plants, rocks or other interesting bits of the surrounding nature, bringing them to class, proudly representing them to others and finally putting them on a special Nature Table to be admired and researched.

This winter I decided to start my own nature table. Not so much of an interest in botanical things but to keep my mind and eyes more open to my surroundings and the changes that different seasons bring. Gathering little things outside every now and then seems to create a better sense of time, a rhythm that helps me to not let weeks and months pass by unnoticed. That so easily happens to me. The table is an esthetic thing too, of course. I love to arrange my finds into still lifes, group them, add a pretty glass or plate sometimes. It's a small but important everyday joy. So far there have been only dead twigs, branches, feathers and cones on my table - subtle shades of grey and brown. I'm looking forward to the first green!

A find of a more artifial nature is this beautiful old album for photographs. It's empty, but I can't stop thinking about what kind of pictures once filled it. Pictures of family, friends, vacation scenes perhaps... I imagine children watching straight and serious towards the camera and young ladies shadowing their eyes in bright sunlight. The mere sight of the empty pages evokes memories of my own family history and also melancholy feelings. Whose family history has been discarded off the album? I'm dreaming about making pictures of my own - drawings, paintings or photographs, I don't know yet - to fill the album. Some day, when I have time.

Finally, on the album lays perhaps my favourite find ever: vintage frames, never worn and just right for me! I had lenses made for them. My current look is quite different than with my previous glasses but I like it. My husbands thinks I look like UKK but it's not true, I assure you. I do have hair, after all.

Viime vuonna viehätyin kovasti Country Living -lehden kampanjasta Bring Back the Nature Table ("Tuokaa luontopöytä takaisin!"). Ei meillä muistaakseni koulussa mitään luontopöytää ollut, mutta olisin kyllä tykännyt sellaisesta: kasvien, kivien tai muiden kiintoisien luontokappaleiden tuomisesta luokkaan, niiden esittelystä ja asettelusta näyttelypöydälle ihailtaviksi ja tutkittaviksi.

Tänä talvena päätin sitten aloittaa oman luontopöydän pitämisen. En niinkään mistään kasvitieteellisestä kiinnostuksesta vaan halusta pitää mieli ja silmät avoimina ympäristölle ja vuodenaikojen muutoksille. Pienten asioiden keräily ulkoa aina silloin tällöin näyttää luovan jonkinlaista tajua ajan kulumisesta, rytmin, jonka ansiosta viikot ja kuukaudet eivät humahda ohi ihan niin huomaamatta. Minulle käy helposti niin. Onhan luontopöytä esteettinenkin asia, tietysti. Järjestän löytöjäni asetelmaksi, ryhmittelen niitä ohimennen, lisään joskus sievän lasin tai lautasen. Pieniä, mutta kovin tärkeitä arjen iloja. Tähän mennessä pöydällä on ollut vain kuolleita oksia, höyheniä, käpyjä - hienovaraisia harmaan ja ruskean sävyjä. Nyt odotan kovasti kevään ensivihreyttä!

Vähemmän luonnollista laatua oleva löytö on tuo kaunis vanha valokuva-albumi, vanhain tavarain kaupasta mukaan tarttunut. Se on tyhjä, mutta en voi olla miettimättä millaiset kuvat aikanaan täyttivät sivuja. Perhekuvat, kuvat ystävistä ja ehkäpä lomamaisemista... Kuvittelen lapsia, jotka katsovat suoraan ja vakavina kohti kameraa ja nuoria neitoja varjostamassa silmiään kirkkaassa auringon valossa. Tyhjät sivut herättävät muistikuvia oman sukuni historiasta ja aika melankolisia tuntemuksia myös. Kenenkähän sukuhistoria albumista on heitetty pois? Unelmoin albumin täyttämisestä itse tekemilläni kuvilla - piirustuksilla, maalauksilla vai valokuvilla, en tiedä vielä. Sitten jonakin päivänä, kun minulla on aikaa.

Vielä yksi löytö pitää mainita. Albumin päällä ne lekottelevat, kenties tähän asti parhaat second hand -ostokseni: aidot vintage-kehykset, ihan käyttämättömät ja juuri sopivat minulle! Teetin niihin linssit. Ulkomuotoni on kyllä aika erilainen kuin edellisten lasien kera, mutta minua se miellyttää. Miehen mielestä näytän UKK:lta, mutta se ei ole totta. Onhan mulla tukkaa kumminkin.