14/04/2009

finds on the table - löytöjä pöydällä

Last year I was fascinated by Country Living magazine's campaign Bring Back the Nature Table. I can't recall having anything similar in our classroom when I was at school, but I certainly would have loved doing it: finding plants, rocks or other interesting bits of the surrounding nature, bringing them to class, proudly representing them to others and finally putting them on a special Nature Table to be admired and researched.

This winter I decided to start my own nature table. Not so much of an interest in botanical things but to keep my mind and eyes more open to my surroundings and the changes that different seasons bring. Gathering little things outside every now and then seems to create a better sense of time, a rhythm that helps me to not let weeks and months pass by unnoticed. That so easily happens to me. The table is an esthetic thing too, of course. I love to arrange my finds into still lifes, group them, add a pretty glass or plate sometimes. It's a small but important everyday joy. So far there have been only dead twigs, branches, feathers and cones on my table - subtle shades of grey and brown. I'm looking forward to the first green!

A find of a more artifial nature is this beautiful old album for photographs. It's empty, but I can't stop thinking about what kind of pictures once filled it. Pictures of family, friends, vacation scenes perhaps... I imagine children watching straight and serious towards the camera and young ladies shadowing their eyes in bright sunlight. The mere sight of the empty pages evokes memories of my own family history and also melancholy feelings. Whose family history has been discarded off the album? I'm dreaming about making pictures of my own - drawings, paintings or photographs, I don't know yet - to fill the album. Some day, when I have time.

Finally, on the album lays perhaps my favourite find ever: vintage frames, never worn and just right for me! I had lenses made for them. My current look is quite different than with my previous glasses but I like it. My husbands thinks I look like UKK but it's not true, I assure you. I do have hair, after all.




Viime vuonna viehätyin kovasti Country Living -lehden kampanjasta Bring Back the Nature Table ("Tuokaa luontopöytä takaisin!"). Ei meillä muistaakseni koulussa mitään luontopöytää ollut, mutta olisin kyllä tykännyt sellaisesta: kasvien, kivien tai muiden kiintoisien luontokappaleiden tuomisesta luokkaan, niiden esittelystä ja asettelusta näyttelypöydälle ihailtaviksi ja tutkittaviksi.

Tänä talvena päätin sitten aloittaa oman luontopöydän pitämisen. En niinkään mistään kasvitieteellisestä kiinnostuksesta vaan halusta pitää mieli ja silmät avoimina ympäristölle ja vuodenaikojen muutoksille. Pienten asioiden keräily ulkoa aina silloin tällöin näyttää luovan jonkinlaista tajua ajan kulumisesta, rytmin, jonka ansiosta viikot ja kuukaudet eivät humahda ohi ihan niin huomaamatta. Minulle käy helposti niin. Onhan luontopöytä esteettinenkin asia, tietysti. Järjestän löytöjäni asetelmaksi, ryhmittelen niitä ohimennen, lisään joskus sievän lasin tai lautasen. Pieniä, mutta kovin tärkeitä arjen iloja. Tähän mennessä pöydällä on ollut vain kuolleita oksia, höyheniä, käpyjä - hienovaraisia harmaan ja ruskean sävyjä. Nyt odotan kovasti kevään ensivihreyttä!

Vähemmän luonnollista laatua oleva löytö on tuo kaunis vanha valokuva-albumi, vanhain tavarain kaupasta mukaan tarttunut. Se on tyhjä, mutta en voi olla miettimättä millaiset kuvat aikanaan täyttivät sivuja. Perhekuvat, kuvat ystävistä ja ehkäpä lomamaisemista... Kuvittelen lapsia, jotka katsovat suoraan ja vakavina kohti kameraa ja nuoria neitoja varjostamassa silmiään kirkkaassa auringon valossa. Tyhjät sivut herättävät muistikuvia oman sukuni historiasta ja aika melankolisia tuntemuksia myös. Kenenkähän sukuhistoria albumista on heitetty pois? Unelmoin albumin täyttämisestä itse tekemilläni kuvilla - piirustuksilla, maalauksilla vai valokuvilla, en tiedä vielä. Sitten jonakin päivänä, kun minulla on aikaa.

Vielä yksi löytö pitää mainita. Albumin päällä ne lekottelevat, kenties tähän asti parhaat second hand -ostokseni: aidot vintage-kehykset, ihan käyttämättömät ja juuri sopivat minulle! Teetin niihin linssit. Ulkomuotoni on kyllä aika erilainen kuin edellisten lasien kera, mutta minua se miellyttää. Miehen mielestä näytän UKK:lta, mutta se ei ole totta. Onhan mulla tukkaa kumminkin.

10 comments:

tilkkutyttö said...

UKK:lta! No mutta sepäs olikin mairitteleva kommentti aviomiehen suusta :D Lasit ja albumi sopivat hienosti samaan kuvaan, kun ovat saman aikakauden henkiset. Ajattele, miten hienoa, että annat uuden mahdollisuuden noille kauan sitten käyttöön valmistetuille kehyksille! Pitäisiköhän lähteä penkomaan isän varastoja minunkin... sieltä löytyisi viime vuosisadan loppupuoliskon joka vuosikymmeneltä runsaasti valinnanvaraa.

Tanja said...

Ihan huippulöytö nuo kehykset! Muovikin näyttää olevan hyvässä kunnossa - sekin oli taatusti parempaa laatua menneinä aikoina. Voi että olen iloinen puolestasi!

Meillä oli luontopöytä kolmos-nelosluokalla koulussa. Tykkäsin siitä hirmuisesti!

Maria said...

Tilkkutyttö, meillä on aika suoraviivaista tuo huumori välillä ;). Lähde ihmeessä löytöretkelle jos sinulla on moinen mahdollisuus - isäsi varastot kuulostavat jännittäviltä!

Tanja, eikö olekin! Olin niii-in tyytyväinen kun törmäsin noihin kehyksiin, sillä ehdin jo jonkin aikaa kierrellä optikkoliikkeitä löytämättä oikein mitään mieleistä kehysmallia. Silmälasien hankinta on vihonviimeistä hommaa, jopa pahempaa kuin housujen ostaminen. Kehykset ovat todellakin priimakunnossa, ihan kirkasta ja kiiltävää, uudenveroista muovia - ja hinta oli 5 euroa. Laadusta en tosin osaa muuten sanoa, aika näyttänee... Onpa kivaa, että teillä oli luontopöytä koulussa!

Stephie (Narrative Self) said...

We had a nature table at primary school (in the UK); I think it was probably where my fascination for the beautiful details in nature came from. Like you, I love to collect things and display them, ever changing, like the seasons.

Thank you for reminding me of such an absorbing past-time! And I'd especially like to say thank you for also writing in English, I'm so glad to have a glimpse into your days and the beautiful way you see things.

Anonymous said...

I wonder how you found your vintage frames. I like them and new ones are so expensive, and was it any difficulty to convince the optician to use them?

Celia said...

Voi onpa hienot kehykset!

Sain synttärilahjaksi leningin, mekonsuunnittelijalla oli sellaiset "80 -luvun nörttilasit", enpä olisi arvannut miten hienosti ne voivat jollekulle sopia.

Maria said...

Stephie, how lovely that the nature table had such an enriching and long lasting effect on your life - that can't be said of all the things we were made to do at school... I suppose it's the hands-on method, learning by doing and experiencing things yourself, not just seeing or reading about them in books, that leaves a deep mark on a child. Not that I don't apreciate learning from books, that's important also! And thank you for the kind comment about writing in English. It's a bit hard sometimes, trying to get things said in a foreign language, but certainly good for my vocabulary!

Anonymous, I bought the frames from a local store that specializes on vintage clothes and accessories. There were several frames to choose from, for the owner had just bought a batch of them from somewhere. I was unsure about their suitability for modern lenses myself, but gave them a go because they cost only 5 euros. The optician then said there was no problem with them. I've heard that sometimes the plastic can get brittle when it ages so there may be a risk of breakage when setting the lenses, though. Luckily these ones where in fine shape!

Celia, kiitos! Ensin tuntui vähän jännältä pitää noita laseja, kun ne ovat tosiaan niin erilaiset kuin edelliset. Nyt tuntuvat jo omilta, toivottavasti muidenkin mielestä! Kuulostaa hienolta tuo mekko-lahja, saitko siis ihan sinulle suunnitellun vaatteen?

hannna said...

hei!
joo, luontopöytä on kiva. ajatus. kunhan se voisi jossakin olla rauhassa. nyt on luontoa vähän joka puolella.
TOSI hienot lasit. mä haluaisin uudet lasit, heti, ja viihdyin kyllä parhaiten tuon tapaisissa. ne vaan on rikki. eikä NOIN hienot.

kiva, kun olet joskus käynyt Mantelissa.

Neiti Nimetön said...

Huiput nuo pokat! :)

sue said...

徵信社,尋人,偵探,偵探社,徵才,私家偵探,徵信,徵信社,徵信公司,抓猴,出軌,背叛,婚姻,劈腿,感情,第三者,婚外情,一夜情,小老婆,外遇,商標,市場調查,公平交易法,抓姦,債務,債務協商,應收帳款,詐欺,離婚,監護權,法律諮詢,法律常識,離婚諮詢,錄音,找人,追蹤器,GPS,徵信,徵信公司,尋人,抓姦,外遇,徵信,徵信社,徵信公司,尋人,抓姦,外遇,徵信,徵信社,徵信公司,尋人,抓姦,外遇,徵信,徵信社,徵信公司,尋人,抓姦,外遇,徵信社,徵信,徵信社,尋人,偵探,偵探社,徵才,私家偵探,徵信,徵信社,徵信公司,抓猴,出軌,背叛,婚姻,劈腿,感情,第三者,婚外情,一夜情,小老婆,外遇,商標,市場調查,公平交易法,抓姦,債務