monday accomplisments - maanantaisaavutuksia

Yesterday the weather was so, so fine and the air full of birds' extravagant concertos that I felt all ready to tackle a long procrastinated chore. Washing the windows, that is. After an hour's work and an unreasonable amount of water splashed on the floor (O. loves cleaning and wanted to participate) the kitchen windows were done. I'm ridiculously pleased with my accomplisment - every time I look out of those windows I just have to admire how clean and bright they are! "Look how clean they are, those windows!" I keep saying to husband. Silly me.

Spring inspiration got me to arrange a couple of vintage postcards on the kitchen wall. Very appropriate themes, those flowers and birdies. A sweet detail on the green card are the tiny pencil doodles - at first I thought they were drawn on the card later, but the sender of the card actually writes they were made by her child, to greet the receiver. So they are eighty years old markings! I love this kind of reminders of microhistory, history of ordinary people and their everyday life, details that make the past come alive in my mind.

I also tidied my fabric piles, well, a little bit at least. I should decide what project to make for the Ottobre Sew Along I'm planning to participate. Something for O. it will be, gingham shorts perhaps?

***

Eilen sää oli mainion hieno ja ilma niin tulvillaan lintujen ylitsepursuavia konserttoja, että innostuin käymään käsiksi kauan lykättyyn kotihommaan. Ikkunoiden pesuun nimittäin. Tunnin puuhailun tulos oli järjetön vesimäärä lattialla (O. rakastaa siivoamista ja halusi tietysti osallistua rättiä huljuttelemalla) sekä puhtaat keittiön ikkunat. Olen mahdottoman mielissäni tästä aikaansaannoksesta - joka ikinen kerta ulos katsoessa on ihan pakko ihailla miten puhtaat ja kirkkaat nuo lasit ovat. "Kato nyt miten puhtaat ikkunat!" toistelen siipalle tämän tästä. Höpsö minä.

Kevätinnon vallassa järjestelin pari vanhaa postikorttia keittiön seinälle. Oikein sopivat aiheet niissä, nuo kukat ja lintuset. Soma yksityiskohta vihreässä kortissa ovat pikkuiset lyijykynätuherrukset - luulin ensin jo harmissani, että joku on ne myöhemmin siihen sotkenut, mutta kortin lähettäjäpä kirjoittaakin niiden olevan hänen lapsensa raapustamat terveiset vastaanottajalle. Eivätpäs olleetkaan mitä tahansa suttuja, vaan siis kahdeksankymmentä vuotta vanha piirustus! Tuollaiset mikrohistorian palaset, tavallisten ihmisten ja arkielämän jäänteet ovat hirmuisen kiinnostavia, sillä ne tekevät menneet ajat eläviksi.

Järjestelin myös kangaskasojani, hiukan ainakin. Pitäisi päättää mitä ompelisin Ottobre -ompeluryhmään, johon suunnittelen osallistuvani. Varmaan jotain O:lle, gingham -shortsit kenties.