ottobre, my love - ottobre, rakastettuni

Oh, how I love the Ottobre-magazine! I liked to glance it through occasionally even when there was no thought of a baby in my mind, but now, after trying out some patterns I'm completely addicted. The designs are fun and childlike as they should be, the Hilco fabrics they use look so jolly and colourful. I'm very pleased with the detailed sewing instructions, too.

So far I've made this warm sleeping bag for the baby's car seat. It has practical zippers on both sides as well as openings in the back for safety belts. I used corduroy fabric on the outside, added padding in the middle for warmth and lined the bag with cotton fleece. Being a great fan of adornments I felt a little embellishment was needed and attached a chubby brooch on the front piece and some checkered ribbon to the zippers. The scary part were the snap fasteners that shape the upper part of the bag to a hood. I have never used them and chickened out again - fortunately my kind father hammered them on.

There was still enough fleece left to sew a little wraparound shirt.

And finally I made one more very tiny brooch - this one is for me!

Voi että tykkään Ottobre -lehdestä! Selailin sitä mieluusti jo ennen kuin vauvasta oli tietoakaan, mutta nyt kokeiltuani muutamaa kaavaa olen aivan koukussa. Mallit ovat juuri niin hauskoja ja lapsenomaisia kuin lasten vaatteiden pitääkin olla ja lisäiloa tuovat Hilcon värikkäät kankaat. Minusta myös ompeluohjeet ovat hyvät ja yksityiskohtaiset.

Tähän mennessä olen ommellut vauvalle pussin turvakaukalossa käytettäväksi. Siinä on käytännölliset vetoketjut molemmilla sivuilla ja takakappalessa aukot turvavöitä varten. Ompelin pussin vakosametista, väliin tuli lämmikkeeksi vanua ja vuori on puuvillafleecekankaasta. Suurena koristeiden ystävänä kaipasin tietysti jotain lisäkaunistusta ja niinpä lisäsin pullean rossin pussiin etumukseen ja ruutunauhat vetoketjun vetimiin. Pelottava osuus oli sitten painonappien kiinnitys. Niitä tarvittiin pussin yläosaan, jonka ne muotoilevat huppumaiseksi. En ole koskaan kiinnittänyt moisia, ja jälleen jänistin. Harkitsin jo tavallisia nappeja, mutta onneksi isäni ystävällisesti vasaroi napit paikoilleen.

Fleecen lopusta ompelin vauvalle kietaisupaidan, senkin Ottobren kaavalla. Ja viimeisestä tilkusta tuli vielä pikkuruinen rossi, tällä kertaa minulle itselleni.

from gloves to brooches - sormikkaista rintarosseiksi

I sort of hoped my gloves would stand a wash in 40 degrees Celsius. They were in desperate need of cleaning, there were no other woollen clothes to put to the washing machine so that I could use the gentle wool washing programme and I was just too lazy to wash them by hand. 

The tiny felted pair of gloves I dug from the depths of the machine afterwards proved my hopes wrong. Feeling quilty of ruining a perfectly fine product made me turn it into a new one, or two actually. My spring outfit is now embellished with these little brooches; the bigger one is pinned to my coat and the smaller one to my off-white beret. Very girlish!

Jotenkin toivoin, että villasormikkaani kestäisivät 40 asteen konepesun. Ne olivat aivan välttämättä perusteellisen puhdistuksen tarpeessa, mutta muuta villavaatetta ei ollut pestäväksi enkä toki voinut villapesuohjelmaa yhdelle sormikasparille laittaa. Käsinpesun taas esti Suuri Laiskuus ja niinpä heitin tumput koneeseen muun pyykin sekaan.

Pikkuruinen huopunut sormikaspari, jonka jälkeenpäin koneesta kaivelin todisti toiveeni turhaksi. Syyllinen olo tuli moisesta hölmöydestä - pilata nyt tuolla lailla ihan hyvät hansikkaat. En sitten kehdannut noita surullisia pötkylöitä roskiinkaan heittää vaan ompelin niistä rintaneulat kevätasuni täydennykseksi. Isomman kiinnitin takkiin ja pienempi koristaa vaaleaa baskeria. Kovasti tyttömäinen on tämän äidin olo noissa asusteissa!

a blanket - peitto

Remember the spring scarf? In my pre-delivery sewing frenzy I made this light blanket for the baby using the same materials. My mother used to sew matching outfits for me and herself when I was a baby and I think we look so fun and cute together in old photographs! I wanted to have something like that for me and the wee one as well, and a scarf and a blanket seemed simple enough combination to sew.

The blanket looks a bit girlish maybe, but I find the gentle shades of pink and brown very pleasing. They are perfectly suitable for the delicate skin tone of a tiny baby, I think. Besides, me and the little man aren't too particular about the boyishness of blanket colours and such. I think all colours go well for both boys and girls. He just sleeps contentedly under the pink stripes.

Keväthuivin seuraksi tein synnytystä edeltävässä ompeluvimmassani kevyen vauvanpeiton samoista kankaista. Kun itse olin vauva, oli äidilläni tapana ommella meille yhteensopivat asut. Hän käytti molempien vaatteisiin samaa kangasta ja usein mallikin oli sama äidillä ja tyttärellä. Vanhoissa valokuvissa näytämme minusta mainion hauskoilta ja söpöiltä yhdessä! Ajattelin, että jotain samantapaista haluaisin tehdä pikkuiselle ja itselleni, ja huivi-viltti -yhdistelmä tuntui sopivan helpolta ja nopealta ommella.

Peite näyttää ehkä vähän tyttömäiseltä, mutta lempeät vaaleanpunaiset ja ruskeat miellyttävät minua kovasti. Pienen vauvan ihon herkkiin sävyihinkin ne hienosti sopivat. Sitäpaitsi minä ja pikkumies emme ole turhan tarkkoja vilttivärien ja muun sellaisen poikamaisuudesta. Minusta kaikki värit sopivat pojille ja tytöille yhtälailla. Hän taas nukkuu ylen tyytyväisenä vaaleanpunaisten raitojen alla.

the state of things - asiain tila

I'm beginning to think my birdies will never get beyond this state. Their poor flat body pieces still lie on my sewing table like they've done for the past two months. There's no return to the happy hours of undisturbed sewing, I guess - I'll just have to start thinking what can be done in minutes, not in hours. One finished seam (instead of the whole flock of birdies I'd like to finish) will be my first goal. Wish me luck.

Alkaa jo näyttää siltä, etteivät lintuset ikinä tule tämän valmiimmaksi. Ne raukat makaavat ompelupöydällä palasina, yhtä litteinä kuin pari kuukautta sitten. Ei kai ole paluuta onnellisiin tuntikausien ompelumaratoneihin, joihin olen tottunut - pitää vaan ryhtyä ajattelemaan mitä voisi saada valmiiksi minuuteissa eikä tunneissa. Yksi valmis sauma olkoon ensitavoitteeni sen sijaan, että haaveilisin koko parven ompelusta kerralla valmiiksi. Pitäkäähän peukkuja.