02/04/2008

the state of things - asiain tila



I'm beginning to think my birdies will never get beyond this state. Their poor flat body pieces still lie on my sewing table like they've done for the past two months. There's no return to the happy hours of undisturbed sewing, I guess - I'll just have to start thinking what can be done in minutes, not in hours. One finished seam (instead of the whole flock of birdies I'd like to finish) will be my first goal. Wish me luck.


Alkaa jo näyttää siltä, etteivät lintuset ikinä tule tämän valmiimmaksi. Ne raukat makaavat ompelupöydällä palasina, yhtä litteinä kuin pari kuukautta sitten. Ei kai ole paluuta onnellisiin tuntikausien ompelumaratoneihin, joihin olen tottunut - pitää vaan ryhtyä ajattelemaan mitä voisi saada valmiiksi minuuteissa eikä tunneissa. Yksi valmis sauma olkoon ensitavoitteeni sen sijaan, että haaveilisin koko parven ompelusta kerralla valmiiksi. Pitäkäähän peukkuja.

15 comments:

Nadine von herz-allerliebst.de said...

Good luck Maria :). I know your thoughts (I have a little boy too.) and it is the right way to think in minutes not in hours. I´m looking forward to see your first wonderful bird.

Have a nice day, Nadine
herz-allerliebst.de

jaana*maaria said...

Hei Maria,
tunnen tilanteen... paisti minulla ei edes ole ompelupöytää... PIdän siis peukkuja!
I know the feeling. I wish you luck!
hugs, jaana*maaria

jaana*maaria said...

Hei vielä Maria,
editoin alk. postaustani palkinnostasi - voit noutaa sieltä nyt myös widgetin blogiasi varten ;-)

Hanna said...

Ihania kankaita, linnuista tulee varmasti ihania! Hitaasti hyvä tulee :)

Miia said...

Juuri tuollaistahan se arki pienten tai ihan vaikka yhdenkin pienen kanssa useimmilla on. Välillä tekee tiukkaa hyväksyä se oman ajan rajoittuminen minuutteihin siellä täällä. Ja sitten taas kun jotain saa aikaiseksi kaiken muun arjen tohinan ohella, voi olla itsestään tosi ylpeä!

inkivääri said...

Sitähän se, mutta usko pois - ennen kuin huomaatkaan, sitä omaakin aikaa alkaa taas löytymään. Pieni hetki tuolla, ehkä hiukan pidempi täällä :)

Line said...

good luck, Maria - I know the feeling! I have a big pile of grannysquares lying around here, every day I hope to be able to sew just two of them together, but you never know with a baby around...

adam brown said...

Hello I just entered before I have to leave to the airport, it's been very nice to meet you, if you want here is the site I told you about where I type some stuff and make good money (I work from home): here it is

Matroskin said...

Tipoittain ompeluun tottuu kyllä. Kuten myös ompeluun lapsi sylissä. Ja siihen, että kun ompelee, niin yhtäkkiä pikku naskalihampaat iskevät reiteen kiinni - ompelumustasukkaisuus, näet.

Matroskin said...

Vinkki konttausikäisen kanssa: ota kuppi rusinoita ompelukoneen viereen. Aina kun lapsi lähestyy, heitä rusina toiseen päähän huonetta. Lapsukainen konttaa hakemaan. Minulla tämä oli tietenkin puhtaasti itsesuojelua, koska tyyppi tosiaan tapasi tuossa iässä purra minua reiteen, kun ompelin. Meillä kuopuksen lempipuuhaa on aina ollut nuppineulojen siirtäminen neulatyynystä toiseen. Siitä saa äippä mukavasti vartinkin ompeluaikaa. Aloitti joskus 1-vuotiaana.

tanja said...

Aika hauska tuo "sauma kerrallaan" -tavoite! Ja hupaisa on myös Matroskinin "heitä rusina" -menetelmä! Tarpeellinen neuvo tulevaisuuden varalle. Minun ainoa ompeluksia hidastava tekijä on oma aikaansaamattomuuteni ja sotku keittiössä. Olisikohan niihin jotain näppärää menetelmää? "Siivoa!" ja "ota itseäsi niskasta kiinni"
-menetelmät eivät ole kohdallani oikein hedelmällisiä.

Chickpea said...

Ah Maria... I hear you!
As you know I just had a baby too, the first born, which means so much learning, no sleeping at all and very, very little sewing at all.
Just some diaper burp cloth (they are quick quick)

Maria said...

Kiitos peukuista! Ne varmaan tehosivat, sillä peräti kahdeksan linnun selkäsaumat tuli ommeltua ( öh, nehän ovat siis noin 10 cm mittaisia kukin...). Ja bonuksena kuuden linnun mahasaumat on neulattu :).

Uskon ja toivon, että vauvataloudessakin ompelu onnistuu, mutta suhtautumisen muutosta se ainakin minulta vaatii. Ompeluksen tai muunkin oman touhun aloittaminen edellyttää minulla aina sellaista tunnetta, että nyt on aikaa - joskus paljon, joskus vähemmän, mutta joka tapauksessa jokin tiedettävissä oleva määrä. Vauvan kanssapa ei voi suunnitella ja tietää, aikaa voi olla juuri se kaksi minuuttia tai sitten vaikka tunti. Se, ettei ole oman aikansa haltija, on välillä tosi vaikeaa. Tuntuu, ettei kannata aloittaakaan kun kuitenkaan ei saa työtä haluamaansa vaiheeseen. Pitäisi oppia vaan tyytyväisenä tekemään se minkä kussakin hetkessä ehtii eikä asettaa liikaa tavoitteita.

Matroskin, rusinamenetelmäsi on ihan hulvaton! Pidän sen mielessä kunhan poika nyt siihen konttausikään tulee. Blogiasi seuranneena voin vain ihailla sitä ompeluksien määrää, johon pystyt kahden vilkkaan pojan seurassa! Ja vielä hampaat reidessä ;).

Jaaha, nytpä lapsukainen heräilee korissaan - kesken jää tämä kommentointikin ;).

Maria said...

Kiitos peukuista! Ne varmaan tehosivat, sillä peräti kahdeksan linnun selkäsaumat tuli ommeltua ( öh, nehän ovat siis noin 10 cm mittaisia kukin...). Ja bonuksena kuuden linnun mahasaumat on neulattu :).

Uskon ja toivon, että vauvataloudessakin ompelu onnistuu, mutta suhtautumisen muutosta se ainakin minulta vaatii. Ompeluksen tai muunkin oman touhun aloittaminen edellyttää minulla aina sellaista tunnetta, että nyt on aikaa - joskus paljon, joskus vähemmän, mutta joka tapauksessa jokin tiedettävissä oleva määrä. Vauvan kanssapa ei voi suunnitella ja tietää, aikaa voi olla juuri se kaksi minuuttia tai sitten vaikka tunti. Se, ettei ole oman aikansa haltija, on välillä tosi vaikeaa. Tuntuu, ettei kannata aloittaakaan kun kuitenkaan ei saa työtä haluamaansa vaiheeseen. Pitäisi oppia vaan tyytyväisenä tekemään se minkä kussakin hetkessä ehtii eikä asettaa liikaa tavoitteita.

Matroskin, rusinamenetelmäsi on ihan hulvaton! Pidän sen mielessä kunhan poika nyt siihen konttausikään tulee. Blogiasi seuranneena voin vain ihailla sitä ompeluksien määrää, johon pystyt kahden vilkkaan pojan seurassa! Ja vielä hampaat reidessä ;).

Jaaha, nytpä lapsukainen heräilee korissaan - kesken jää tämä kommentointikin ;).

Maria said...

Thank you all for wishing me good luck! I think it worked since I've completed the back seams of eight birds already (tehy are only 10 cm each, though!).

Line, I wish you fine progress with the granny squares!

Juliette, I saw the burb cloths you've sewn, they are really a great project for a new mum! I made only four burb cloths (flannel, finished with the checkered bias binding ;)) before the baby was born but soon realized I needed, umm, several more. I didn't have the energy to sew and just bought some quite nice ones with little brown line drawings of dog faces printed on them. After seeing your doings I think I'm inspired to sew just a few more!