some painting and a rose - vähän maalausta ja ruusu

The painting has progressed a little, for which I'm quite happy about! Some crafting I've wanted to do got started, too: a village of cardboard houses for my son. Very simple and easy they will be. The first house is an oatmeal box, painted white and decorated with some green scrawls and smudges. It ended up being too delicate looking for brisk and cheery play, I think. I must make the rest of the houses more colourful and well, more house-like.

This was the last day of a rose that our coffee guest handed me a week ago. In a bouquet of flowers it was, actually, but I always like to take those apart. Bouquets, however beautiful they may be, just seem too formal and serious for our home full of worn objects. I prefer arranging the flowers myself, very unprofessionally and blithely. Because flowers, they sure are a blithe and lighthearted thing and not to be taken too seriously.

***

Maalaus edistyi taas hiukan, varsin onnellinen olen! Sain alulle myös erään haaveilemani askarteluasian: tahtoisin rakennella kylällisen pahvilaatikkotaloja pojalleni. Sellaisia hyvin yksinkertaisia ja helppoja vain. Ensimmäinen asumus on kaurahiutalelaatikko, valkoiseksi maalattu ja monenmoisin vihrein tuherruksin ja suorastaan tahroin koristettu. Liian herkkävireinen siitä tuli reipaaseen taloleikkiin, luulen. Täytyy tehdä muista mökeistä vähän värikkäämpiä ja no, talomaisempia.

Kahvivieraan viime viikolla minulle ojentama ruusu vietti viimeisen päivänsä tänään. Oikeastaan sain ihan kimpun, mutta palastelin sen osiin. Kimput ja asetelmat, vaikka kuinka kauniit, vaan ovat ihan liian muodollisia ja vakavia tänne meille, kaiken kuluneen keskelle. Mieluummin järjestelen kukat itse, hyvinkin epäammattimaisesti ja huolettomaan malliin. Kukat, nehän toki ovat huoleton ja hilpeä elämän alue, jota ei pidäkään ottaa liian vakavasti.