wip - keskeneräistä

Painfully slow is the progress of this painting for my cousin's little daughter. It'll be - insert a cough here - a diptych. A girl and a bird. The colours just aren't what they should be. Or actually they are, for me, but the pair of pictures will be put on a green wall and that makes things difficult. To remember a certain shade exactly, that's simply impossible! And I have no photo or colour swatch to refer to.

It's been a happy thing, though, making these pictures. I haven't painted for a long while, and it feels good just to mix paints, hold the brushes, hesitantly add a stroke. It's the same eager, lovely, terrible excitement every time with a new picture, however small. What will happen, what will become of this?

Tuskastuttavan hitaasti valmistuu maalaus serkun pienelle tyttärelle. Siitä tulee - kröhöm - diptyykki. Tyttö ja lintu. Värit vaan eivät millään asetu mieluisasti. Tai oikeastaan ovat ne aika mieluisat minulle, mutta kuvapari tulee vihreäksi maalatulle seinälle ja sepä onkin vaikeaa, kuvitella työ sellaista taustaa vasten. Ihan mahdotonta muistaa jotain sävyä tarkasti!

Näiden kuvien tekeminen on kyllä ollut aika onnellista kuitenkin. En ole pitkään aikaan maalannut, ja tuntuu hyvältä jo pelkästään sekoittaa maaleja, pidellä siveltimiä, epäröiden lisätä uusi pensselin veto. Ja kestää se sama innokas, ihana, kamala jännitys, joka aina iskee uutta kuvaa aloittaessa, olipa työ miten pieni hyvänsä. Mitä tapahtuu? Mitä tästä tulee?