Grandpa teached him to say two years and - unlike last year - my cake was a success. Praise be yours, oh marzipan!
This makes me happy right now.
Pappa opetti pojan sanomaan kaksi vuotta, ja - toisin kuin viime vuonna - kakku onnistui suorastaan loisteliaasti. Oi marsipaani, ole ylistetty!
Tämä on onneni juuri nyt.
All set for tomorrow when my little man will be two years old! Hooray!
Kaikki valmiina huomista varten, jolloin pikkumieheni täyttää kaksi vuotta! Hurraa!
I'm feeling uneasy with the living room wallpapers - all that beige and green. With a dark brown floor the room seems quite murky even though a lot of sunny light comes in. These are just not my colours - I'd like something lighter and cooler, a shade of white or gray perhaps. But what kind of pattern? I've spent the last few late nights frantically browsing wallpaper manufacturers' sites and feel more at lost now than when I first started. Should it be fifties-style or something classic? Florals, stripes, polkadots?
Well, large scaled, bold coloured patterns are not for me, that much I know. The room is small and I like to keep lots of objects and things in sight on shelves and tabletops and many pictures hanging on the walls. That would make too much detail for one little space, I think. Not to mention the quiet and practical nature of this gentle house - suffocated it would be, if a mass of boisterous pattern would take over these rooms!
It's either some small-scaled wallpaper or simply painted walls I'm planning, then. There are two layers of wallpaper on the walls and under them a (card)board. If we manage to get the paper layers off nicely, I think I'd prefer painting the board. If not, then I must just take a deep breath and dive into the abysmal sea of wallpaper samples.
Olen aivan tuskastunut olohuoneen tapettiin - kaikki tuo beige ja vihreä, huh. Tummanruskean lattian kanssa yhdistelmä on varsin synkeä vaikka huone muuten on valoisa ja aurinkoinen. Nämä vain eivät lainkaan ole minun värejäni! Jotain vaaleampaa tahtoisin, ja viileämpääkin. Valkoisen tai kenties harmaan sävyjä. Mutta entäpäs kuosi? Myöhäisillat olen viime aikoina viettänyt vimmatusti tapettivalmistajien sivuja selaillen ja nyt taidan olla enemmän hukassa kuin aloittaessani. Pitäisikö valita viisikymmentälukua vai jotain klassista? Kukkakuosia, raitaa, pilkkuja?
No, ainakaan muhkeat kuviot ja roisit väriyhdistelmät eivät ole minua varten, sen verran tiedän. Huone on pieni ja minusta on mukava pitää paljon esineitä ja asioita näkösällä hyllyissä ja tasoilla. Tauluja ja kuviakin tahdon seinille. Liian paljon tulisi tapahtumaa ja detaljia pieneen tilaan jos tapetti on kovin näyttävä. Sitä paitsi lempeän talon hiljainen ja käytännöllinen luonteenlaatu tukahtuisi taatusti jos hillitön kuosimassa valtaisi huoneet!
Jokin pienikuvioinen tapetti tai sitten yksinkertaisesti seinien maalaus on siis suunnitelmissani. Seinässä on kaksi kerrosta tapettia ja niiden alla ilmeisesti pinkopahvi. Jos tapettikerrosten irrottaminen onnistuu siististi, maalaaminen taitaa olla mieluisin vaihtoehto. Muussa tapauksessa täytynee vain hengittää syvään ja sukeltaa tapettinäytteiden pohjattomiin syvyyksiin.
I've
Olen
I call our new home the gentle house, according to its previous owner.
Rather than us, this house somehow still seems to belong to him, an old man who built it and lived in it for nearly fifty years. His wallpapers, his colours on the walls. His tools in the cellar, his lamps lighting our evenings. He must have known every nook and cranny and the character of the house that we're just beginning to learn. Very precise and careful he was, we've heard, and that is also evident everywhere here. The kitchen has its original cabinets and the doors and windows are all original, too - and well cared for. The family left quite a lot of his belongings for us: furniture, those lamps and tools, even some china. Some of it will go but we'll keep what we like and can use. I like having him present here a little through those objects, reminding me of the life this house has had before us.
I'm trying to get to know the house now and that will take time, surely. But there's no hurry. Our things will find their places here little by little. Not every thing we have will suit this house, though. And I have a feeling my interior likings may be slightly changed by this place. We'll both have to adapt to one another, me and this gentle house.
***
Puhuttelen uutta kotia lempeäksi taloksi, entisen omistajansa mukaan.
Enemmän kuin meille, talo tuntuukin vielä kuuluvan hänelle. Vanhalle herralle, joka talon rakensi ja eli sitten täällä melkein viisikymmentä vuotta. Hänen tapettinsa, hänen värinsä seinillä. Työkalunsa kellarissa, lamppunsa iltojamme valaisemassa. Hänen on täytynyt tuntea talo läpikotaisin, koko luontoineen, oikkuineen kaikkineen. Me vasta opettelemme. Hyvin tarkaksi ja huolelliseksi häntä on kuvailtu, ja näkyyhän se toki tässä talossakin. Keittiössä on alkuperäiset kaapit, ovet ja ikkunat kaikki ovat alkuperäisiä myös, ja hyvin on niistä huolehdittu. Sukulaiset jättivät taloon melkoisesti miehen tavaroita: huonekaluja, niitä lamppuja ja työkaluja, astioitakin. Paljosta luovutaan, mutta meille mieluisat ja käyttökelpoiset säilytämme. Hyvä tunne noista esineistä tulee, ne muistuttavat talon rakentajasta ja sen elämästä ennen meitä.
Nyt yritän tutustua taloon, ja se vie aikaa. Mutta kiirettä ei ole. Pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa. Tähän taloon tosin ei sovi ja asetu kaikki entisenlainen, siltä minusta nyt tuntuu. Aavistelen, että sisustusmieltymykseni tulevat täällä hienoisesti muuttumaan. Meidän täytyy molempien sopeutua toisiimme, minun ja lempeän talon.
Tässä ne huivit nyt ovat, kaikessa hehkeydessään! Soma ja ihanan pehmoinen asuste taaperolle ja leikki-ikäiselle, ja huivin pituus riittää isommallekin lapselle. Huivi on tarkoitettu kiedottavaksi kaulan ympäri vain yhden kerran, sillä se on kaksinkertaista fleeceä ja varsin muhkea.
TIETOA HUIVEISTA
Värejä on neljä: harmaa, oranssi, turkoosi ja vaalea violetti. Huivin mitat ovat 17 x 122 cm (pituus ilman pompuloita/tupsuja, joiden halkaisija on n. 3 cm). Materiaali on polyesterfleece, pompulat ovat väristä riippuen joko 100 % villaa tai villa-polyamidia. Pesuohje: Hienopesu 30℃:ssa.
Huivin hinta on 13 € + postikulut. Tilaaminen onnistuu laittamalla minulle viestiä, yhteystiedot löytyvät tuolta blogin ylänurkasta.
HUOMIOTA HUOMIOTA HOO!
Lähikuvissa muiden huivien värit toistuvat oikeina, mutta turkoosi näyttää jostain syystä aavistuksen kirkkaammalta kuin todellisuudessa. Lisää kuvia harmaasta ja oranssista huivista lapsen päällä näkyy edellisissä postauksissa.
Here are the scarves, in all their glory! I decided to offer them for sale mainly for my Finnish readers, but if you're interested in getting one, please just contact me. You'll find my e-mail address there in the upper corner of the blog.
It's still this peaceful in my sewing room but downstairs - oh, there's a complete chaos of cardboard boxes, toys and laundry. We're moving! Next Tuesday! To our very first own home!
It's a 1950's wooden house, not very large but well-kept with all the original features and cozy, nicely proportioned rooms. And it has a pretty verandah, with unusually large windows. The location is good for us, shops and workplaces all nearby. Renovation will be needed, but there's no hurry (except I'd love to paint the walls asap). So, I'll be a busy bee for the next few weeks with arranging things, packing and unpacking and hopefully preparing a little for Christmas, too. Will be posting if time and Internet connections allow.
Have a happy, joyous December all of you friends!
Näin rauhalliselta näyttää vielä ompeluhuoneessa, mutta alakerrassa on täysi pahvilaatikkojen, lelujen ja pyykkivuorten kaaos. Me muutamme! Ensimmäiseen ihan omaan kotiin! Ensi tiistaina!
Uusi koti on rintamamiestalo 1950-luvulta, ei vallan suuri mutta hyvin pidetty. Alkuperäinen tyyli ja yksityiskohdat ovat säilyneet hienosti, huoneissa on hyvät mittasuhteet ja tunnelma on minusta oikein kodikas. Lasikuistikin on, vieläpä hiukan erikoisempi suurine ikkunoineen. Sijainti on meille oivallinen, kaupat ja miehen työpaikka ovat lähellä. Remonttia tarvitaan, mutta kiirettä ei ole (paitsi seiniä haluttaisi maalata ihan hetimiten). Seuraavat viikot menevät nyt sitten kiireen kourissa, järjestellessä asioita, pakatessa, purkaessa ja toivottavasti vähän jouluakin laitellessa. Postaan mikäli aika ja talon nettiyhteydet sen sallivat.
Onnellista ja riemukasta joulukuuta teille, ystävät!
