getting to know you, gentle house - lempeään taloon tutustumassa

I call our new home the gentle house, according to its previous owner.

Rather than us, this house somehow still seems to belong to him, an old man who built it and lived in it for nearly fifty years. His wallpapers, his colours on the walls. His tools in the cellar, his lamps lighting our evenings. He must have known every nook and cranny and the character of the house that we're just beginning to learn. Very precise and careful he was, we've heard, and that is also evident everywhere here. The kitchen has its original cabinets and the doors and windows are all original, too - and well cared for. The family left quite a lot of his belongings for us: furniture, those lamps and tools, even some china. Some of it will go but we'll keep what we like and can use. I like having him present here a little through those objects, reminding me of the life this house has had before us.

I'm trying to get to know the house now and that will take time, surely. But there's no hurry. Our things will find their places here little by little. Not every thing we have will suit this house, though. And I have a feeling my interior likings may be slightly changed by this place. We'll both have to adapt to one another, me and this gentle house.

***

Puhuttelen uutta kotia lempeäksi taloksi, entisen omistajansa mukaan.

Enemmän kuin meille, talo tuntuukin vielä kuuluvan hänelle. Vanhalle herralle, joka talon rakensi ja eli sitten täällä melkein viisikymmentä vuotta. Hänen tapettinsa, hänen värinsä seinillä. Työkalunsa kellarissa, lamppunsa iltojamme valaisemassa. Hänen on täytynyt tuntea talo läpikotaisin, koko luontoineen, oikkuineen kaikkineen. Me vasta opettelemme. Hyvin tarkaksi ja huolelliseksi häntä on kuvailtu, ja näkyyhän se toki tässä talossakin. Keittiössä on alkuperäiset kaapit, ovet ja ikkunat kaikki ovat alkuperäisiä myös, ja hyvin on niistä huolehdittu. Sukulaiset jättivät taloon melkoisesti miehen tavaroita: huonekaluja, niitä lamppuja ja työkaluja, astioitakin. Paljosta luovutaan, mutta meille mieluisat ja käyttökelpoiset säilytämme. Hyvä tunne noista esineistä tulee, ne muistuttavat talon rakentajasta ja sen elämästä ennen meitä.

Nyt yritän tutustua taloon, ja se vie aikaa. Mutta kiirettä ei ole. Pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa. Tähän taloon tosin ei sovi ja asetu kaikki entisenlainen, siltä minusta nyt tuntuu. Aavistelen, että sisustusmieltymykseni tulevat täällä hienoisesti muuttumaan. Meidän täytyy molempien sopeutua toisiimme, minun ja lempeän talon.