monday morning, in the backyard

Frost, thank you for coming!

softly comes the night - illan varjo hiipii

Earlier every day comes the dark. I'm feeling slow and quiet and not very christmas-sy. But good. And I started my annual listening of this and bought two hyacinths yesterday.

Pimeä saapuu päivä päivältä aikaisemmin. Olotila on vähän hidas ja hiljainen eikä järin jouluisa. Mutta hyvällä mielellä olen. Joka vuosi kuuntelen tätä, aloitin eilen. Ja ostin kaksi hyasinttia.

grey blurry day

Despite November grey I'm feeling good, delighted and even enthusiastic. I've been sewing a bit and making woolly pom poms. And there's something happy about to happen in the near future! Ha, November, you won't get the better of me this year!

vastauksia

Essuntaskulta sain liudan kysymyksiä - kiitos vain haasteesta!

HARRASTAN Minulla on yksi "oikea" harrastus, sellainen, että mennään oikein varta vasten jotain tekemään. Se on muskari - lapsen kanssa yhteinen touhu siis. Ja se on niin mukavaa, siellä saa laulaa porukassa! Muuten tekemiset ovat kovasti kotikeskeisiä: ompelen, piirtelen välillä, laulan itsekseni (nyt kun en ole kuorossa), valokuvaan, luen, haaveilen. Ja tätä blogia teen, onhan tämäkin jonkinmoinen harraste.

HAASTAVINTA ELÄMÄSSÄNI Oma keskeneräisyys ihmissuhteissa.

RAKASTAN Pientä perhettäni. Ystäviäni. Ja sitten on niitä kevyemmän luokan rakkauksia: kankaat, vanhat kaapit, tee, ohut lumihuntu pihanurmella, aamun valo. Arjen kauneus.

EN VOISI ELÄÄ ILMAN No rakkautta. Uskoa.

HAAVEILEN Hmmm...ainakin rohkeudesta ja sinnikkyydestä toteuttaa haaveitani! Eniten ehkä työstä kuvitusten tai käsillä tekemisen parissa. Kuoroharrastukseni jatkamisesta. Matkoista Kööpenhaminaan ja Pietariin. Uusista vaatteista. Entisten vaatteiden viemisestä kirpputorille. Pitkämielisestä ja aikaansaavasta luonteesta.

PELKÄÄN korkeita paikkoja. Autoilua talvikelillä.

ELÄMÄSSÄNI ON PYSYVÄÄ epäröinti, puntarointi, haaveilu.

NAAPURINI EIVÄT TIEDÄ paljon mitään minusta. Olen sellainen hitaasti lämpenevä ihmisiin tutustuja, haluan pitää vähän etäisyyttä. Miellän tämän taipumukseni pohjoispohjalaisen luonteen ilmentymäksi. Kohteliaita ollaan puolin ja toisin, mutta ei kyläillä. Ihan hyvä näin.

VAATEKAAPISSANI on talvella tosi kylmä, sillä se on yläkerran vinttikomerossa.

EN OLE KOSKAAN polttanut tupakkaa. Yksi maistiaissauhu riitti.

ENITEN ARVOSTAN ihmisiä, joilla on tyytyväinen ja rauhallinen asenne elämäänsä. Enkä nyt tarkoita mitään päämäärätöntä möllötystä, vaan jonkinlaista sisäistä tasapainoa. Että vaikka pyrkii eteenpäin ja tekee asioita, on samalla levollisesti kotonaan omassa elämässään. Kestää epätäydellisyyttä itsessään ja ympärillään. Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla.

HALUAISIN TAVATA ympäri Suomea asuvia ystäviäni useammin. Ja täällä nykyisessä kotikaupungissani tapaisin mielelläni jonkun, josta tulisi uusi ystävä. Asiaa vaikeuttaa tuo yllä mainittu pohjoispohjalainen meininki :).

Laitan haasteen eteenpäin kiehtovan herkälle blogille, jota olen vasta vähän aikaa seuraillut ja jonka kirjoittajasta kuulisin mielelläni lisää: Viluisen pesä.

curtains and flu - verhoja ja flunssaa

A trip to grandparents' and a flu were all that was needed to break my nice blogging rhytm. But I've got something to show you: new curtains for our bookcase! This project has been on my to do -list for ages and it feels so fine to have it done at last. I'm patting myself on the shoulder here, pat pat.

I crammed a good amount of ugly books behind the curtains, leaving only the prettier ones on the upper shelves. It looks still a bit crowded there, I guess we've just accumulated too many books in this household. Nevertheless, this new order makes the living room feel more peaceful. The curtains also hide an embarrassingly clumsy old cd-player and my boy's books and part of his toys. Very convenient. I'm all curtain-happy!

P.S. We have snow now!

***

Mummolareissu ja flunssa suistivat hyvän bloggausrytmini ihan raiteiltaan. Vaan nyt on jotain näytettävää: uudet kirjahyllyn verhot! Tämä projekti on ollut työlistalla jo iäisyydet ja tuntuupa mainiolta saada se viimein tehtyä. Taputtelen täällä olalle itseäni, tapu tapu.

Ahdoin melkoisen määrän rumia kirjoja verhojen taakse, vain sievemmät jäivät esiin ylähyllyille. Vähän ruuhkaiselta hyllyssä silti yhä näyttää. Meille on kai kertynyt liikaa kirjoja. Uusi järjestys on kuitenkin hyvä, koko olohuone vaikuttaa nyt rauhallisemmalta. Verhojen taakse kätkeytyy myös nolostuttavan kömpelö cd-soitin -vanhus sekä pojan kirjat ja osa leluistakin. Oikein kätevää. Olen verho-onnellinen!

P.S. Meillä on luntakin!