abandoned and torn down - hylätty ja purettu

Last year, in May, it was still there and these photographs were taken. A fine house it once had been, that could be seen; well proportioned and still standing straight on a good piece of land by the river. I climbed in, there were no doorsteps left. No floorboards either in the two large rooms. Mostly shades of white, brown and grey, here and there an occasional glimpse of green, violet or wild orange. Outside, tiny beginnings of trees trying to grow up to the wall, proudly showing their first green.

Then in September they came, the caterpillars and big men, tore it down and left only a muddy field and a rusty iron stove. Such a shameful, sad end to yet another old house.

Viime vuoden toukokuussa se oli vielä paikoillaan, ja silloin otin nämä kuvat. Hieno talohan se oli aikoinaan ollut, sen saattoi nähdä; kauniit mittasuhteet ja yhä melko lailla suoraselkäinen pytinki hyvällä maapalasella, ihan joen rannalla. Minä kiipesin sisään, sillä portaita ei enää ollut. Ei liioin lattialankkuja kahdessa suuressa alakerran huoneessa. Kaikkialla enimmäkseen valkoista, ruskeaa ja harmaata, siellä täällä satunnainen vilahdus vihreää, violettia tai villiä oranssia. Ulkopuolella pikkuiset puulapset yrittivät kasvaa seinää pitkin, ylpeinä ensimmäisistä lehdistään.

Syyskuussa ne sitten tulivat, kaivinkoneet ja isot ukot, repivät talon maan tasalle ja jättivät vain mutaisen kentän sekä ruostuneen puuhellan. Jälleen yksi vanha talo kohtasi häpeällisen loppunsa. Surettaa.

the brown, the blue and the first green - ruskeaa, sinistä ja ensivihreää

washing day - pesupäivä

After an unhealthy but delicious breakfast I spent the whole morning like a true domestic heroine: doing some washing. First some laundry, then the dishes, then two windows. What an unusual burst of vigour! Must have been the sugar power that kept me going.

***

Epäterveellisen, mutta ah, niin herkullisen aamiaisen jälkeen käytin aamuni kuin paraskin kodinhoidon sankaritar: pesuasioiden kimpussa. Ensin pyykkäsin, sitten puhdistuivat tiskit ja lopuksi vielä kaksi ikkunaa. Valtava tarmonpuuska! Sokerin voimalla vissiin mentiin.

seen on a good morning - hyvänä aamuna nähtyä

In the morning light lies the jolly soldier, red lips and a dashing coat. The wildly floral box was once in possession of Ingrid, filled with her old lady handkerchiefs; there's a subtle scent of perfume when the lid is opened. The buttons are my golden treasure, dimly shimmering. Made of plastic they are, though. And tomatoes - well, who doesn't love tomatoes, especially in a yellow bowl?

***

Aamuvalossa lepäilee hilpeä punahuuli sotamies. Riemukukallinen laatikko kuului muinoin Ingridille, joka säilytti siellä vanhan naisen nenäliinojaan, vaimea hajuveden tuoksu leijailee ilmoille kun kansi avataan. Napit ovat kulta-aarteeni, himmeästi hohteleva. Ovat kyllä muovia. Ja tomaatit - no kukapa ei tomaatteja rakastaisi, keltaisessa kulhossa varsinkin.

mother's day - äitienpäivä

monday accomplisments - maanantaisaavutuksia

Yesterday the weather was so, so fine and the air full of birds' extravagant concertos that I felt all ready to tackle a long procrastinated chore. Washing the windows, that is. After an hour's work and an unreasonable amount of water splashed on the floor (O. loves cleaning and wanted to participate) the kitchen windows were done. I'm ridiculously pleased with my accomplisment - every time I look out of those windows I just have to admire how clean and bright they are! "Look how clean they are, those windows!" I keep saying to husband. Silly me.

Spring inspiration got me to arrange a couple of vintage postcards on the kitchen wall. Very appropriate themes, those flowers and birdies. A sweet detail on the green card are the tiny pencil doodles - at first I thought they were drawn on the card later, but the sender of the card actually writes they were made by her child, to greet the receiver. So they are eighty years old markings! I love this kind of reminders of microhistory, history of ordinary people and their everyday life, details that make the past come alive in my mind.

I also tidied my fabric piles, well, a little bit at least. I should decide what project to make for the Ottobre Sew Along I'm planning to participate. Something for O. it will be, gingham shorts perhaps?

***

Eilen sää oli mainion hieno ja ilma niin tulvillaan lintujen ylitsepursuavia konserttoja, että innostuin käymään käsiksi kauan lykättyyn kotihommaan. Ikkunoiden pesuun nimittäin. Tunnin puuhailun tulos oli järjetön vesimäärä lattialla (O. rakastaa siivoamista ja halusi tietysti osallistua rättiä huljuttelemalla) sekä puhtaat keittiön ikkunat. Olen mahdottoman mielissäni tästä aikaansaannoksesta - joka ikinen kerta ulos katsoessa on ihan pakko ihailla miten puhtaat ja kirkkaat nuo lasit ovat. "Kato nyt miten puhtaat ikkunat!" toistelen siipalle tämän tästä. Höpsö minä.

Kevätinnon vallassa järjestelin pari vanhaa postikorttia keittiön seinälle. Oikein sopivat aiheet niissä, nuo kukat ja lintuset. Soma yksityiskohta vihreässä kortissa ovat pikkuiset lyijykynätuherrukset - luulin ensin jo harmissani, että joku on ne myöhemmin siihen sotkenut, mutta kortin lähettäjäpä kirjoittaakin niiden olevan hänen lapsensa raapustamat terveiset vastaanottajalle. Eivätpäs olleetkaan mitä tahansa suttuja, vaan siis kahdeksankymmentä vuotta vanha piirustus! Tuollaiset mikrohistorian palaset, tavallisten ihmisten ja arkielämän jäänteet ovat hirmuisen kiinnostavia, sillä ne tekevät menneet ajat eläviksi.

Järjestelin myös kangaskasojani, hiukan ainakin. Pitäisi päättää mitä ompelisin Ottobre -ompeluryhmään, johon suunnittelen osallistuvani. Varmaan jotain O:lle, gingham -shortsit kenties.