20/05/2009

abandoned and torn down - hylätty ja purettu

Last year, in May, it was still there and these photographs were taken. A fine house it once had been, that could be seen; well proportioned and still standing straight on a good piece of land by the river. I climbed in, there were no doorsteps left. No floorboards either in the two large rooms. Mostly shades of white, brown and grey, here and there an occasional glimpse of green, violet or wild orange. Outside, tiny beginnings of trees trying to grow up to the wall, proudly showing their first green.


Then in September they came, the caterpillars and big men, tore it down and left only a muddy field and a rusty iron stove. Such a shameful, sad end to yet another old house.





Viime vuoden toukokuussa se oli vielä paikoillaan, ja silloin otin nämä kuvat. Hieno talohan se oli aikoinaan ollut, sen saattoi nähdä; kauniit mittasuhteet ja yhä melko lailla suoraselkäinen pytinki hyvällä maapalasella, ihan joen rannalla. Minä kiipesin sisään, sillä portaita ei enää ollut. Ei liioin lattialankkuja kahdessa suuressa alakerran huoneessa. Kaikkialla enimmäkseen valkoista, ruskeaa ja harmaata, siellä täällä satunnainen vilahdus vihreää, violettia tai villiä oranssia. Ulkopuolella pikkuiset puulapset yrittivät kasvaa seinää pitkin, ylpeinä ensimmäisistä lehdistään.



Syyskuussa ne sitten tulivat, kaivinkoneet ja isot ukot, repivät talon maan tasalle ja jättivät vain mutaisen kentän sekä ruostuneen puuhellan. Jälleen yksi vanha talo kohtasi häpeällisen loppunsa. Surettaa.

9 comments:

littlebyrd said...

Oh - it's sad! How great that you got some beautiful last photos of it.

Killisilmä said...

Murheellinen loppu... Taloille ilman asujia käy ennen pitkää huonosti - se tuntuu väärältä.

Mutta kauniisti kirjoitit.

Bullukat said...

Minuakin aina surettaa yksin jääneet talot, joihin kukaan ei halua muuttaa. Kamala loppu on tällaisilla taloilla tiedossa :(

Anonymous said...

minuakin sydämestä oikein sattuu kun näkee vanhoja hienoja taloja joiden on annettu ränsistyä ja lahota.. jokainen vanha talo on joskus ollut jonkun unelma ja omin käsin rakkaudella rakennettu.. voi surku mihin tilaan jälkeläiset ovat perintönsä päästäneet... :(

Maria said...

Littlebyrd, yes, sad it is. I think here in Finland there's been very little appreciation for older houses in the last decades: many have been torn down and replaced with more modern buildings and apartment houses made of concrete elements. I'm not opposed to new architecture at all, just bad architecture - or the lack of architecture at all :). What saddens me is to see the layers of history and traces of people that lived before disappear. The surroundings loose their depth and sense of time. That house was situated near our home and I had grown quite fond of it - even secretly wondered if we could buy and renovate it ourselves... Well, that dream died quite brutally.

Killisilmä, niinhän se on. Kunpa kaikille talovanhuksille löytyisikin pelastaja! Katkerana mietin, että me olisimme ehkä voineet ryhtyä taloa remontoimaan...

Bullukat, sanopa muuta. Tuokin talo oli niin hienolla paikalla, että kovin ihmetytti miten se ylipäätään oli jätetty tyhjilleen ja "kuolemaan".

Tanja said...

Törkeää.

Aika hullumainen yhteensattuma, sanavahvistuksena on sana truck, eikö se just meinaa jotain sellaista peliä, jolla noita taloraasuja viimekädessä lahdataan.

Niina said...

Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät suojella, vaalia ja korjata, asua näissä vanhoissa taloissa. Se perintö minkä jätämme nyt jälkipolville, betonit ja uudet "muoviset" talot, kauhistuttaa minua. Kuinka paljon kauniinpi ympäristömme olisikaan, ellei kaikkea laitettaisi heti maantasalle uusien kammokylien tieltä.
Kunnioitan ja arvostan joka ikistä joka alkaa asua ja vaalia vanhaa taloa vaikkakin se vaatii aikaa ja rahaakin. Siihen tulisikin kannustaa, sen sijaan että aina kauhistellaan -ostitte sitten vanhan talon! Hullut!

Mukavaa sunnuntaita. Kauniit ovat kuvasi jälleen kerran.

Ilona said...

Höh. :(

Eräässä kaupungissa yhtä vanhaa hirsirunkoista taloa alettiin riisua päällysmateriaaleista, ja luulin, että loppu tulee sillekin. Kuitenkin kerran koulusta palatessani talon runko tuli minua vastaan kahtena kappaleena isoilla autoilla. Arvaa olinko iloinen talon puolesta, kun se ei kuollutkaan, muutti vain!

Maria said...

Anonyymi, taidettiin kirjoitella samaan aikaan! Taitaa usein olla niin, että nuo perintöasiat juuri aiheuttavat talojen jäämistä heitteille; joku perijöistä tahtoo myydä, toinen ei, ei päästä yksimielisyyteen talon hoitamisen maksamisesta jne. Tuloksena voi sitten olla, että kukaan ei huolehdi talosta eikä sitä toisaalta saada myyntiinkään vaikka ostajia olisi. Näin ainakin joissakin taloissa, joita olemme käyneet (ostomielellä) katselemassa täällä.

Tanja, eikö vaan olekin. Se oli se valkoinen mandardikattoinen talo tässä meidän lähellä, sinäkin näit sen viime keväänä käydessäsi. Taitaa truck olla tosiaan kuorma-auto. Semmoinenkin tontilla näkyi...

Ilona, hyvä juttu, että se talo löysi uuden paikan! Hirsirunkojen kunnostaminen on kyllä kulttuurityötä parhaimmillaan.