03/06/2009

calm - tyyntä



A calm, good day was this Tuesday of mine. O. was as dramatic as always ( it's not easy to be 15 months old and not know how to attach two Lego-cars together) but I managed not to despair. I got a little sewing done, let the dirty dishes have their way and accumulate, pondered about my weaknesses as a mother. And helped with the cars, of course.


And hey, the sweet bird cherry is finally blooming! Oh, summer!


Tyyni ja ihan hyvä tiistai takana. O. oli dramaattinen kuten aina (eihän ole helppoa olla 15 kuukautta vanha ja yrittää liittää kahta Lego-autoa yhteen), mutta enpäs joutunut epätoivon valtaan. Sain vähän ommeltua, taivuin tiskien tahtoon ja annoin heidän kasautua, pohdiskelin heikkouksiani äitinä. Ja autoin niiden autojen kanssa, tietysti.


Ja hei, ihanainen tuomi kukkii vihdoin täälläkin! Oi kesä!


8 comments:

outi said...

Upea vihreä Husqy sulla. Siinä on ihan eri tyyliä kun näissä kliinisissä, uusissa valkoisissa, vaikka hyvinhän ne nekin itse ompelemisen hoitavat. Hymyilytti tuo kommenttisi "heikkouksista äitinä". Eikö ole jännä, miten sitä aina tuntee itsensä jotenkin niin riittämättömäksi näissä hommissa?

Parolan asema said...

Niin herkkää tunnelmaa, sinun kuvista tulee aina niin eteerinen olo, kuin olisi kauniiden muistojen keskellä, tai jotenkin niin päin. siis ihanaa :) tuo maitotilkka on itselle ainakin välttämätön teekupissa, niin sitä oppi pikkuisesta asti. Hyvä että löytyi apua legoautoihin, se voi joinakin päivinä vain olla pikkaisen vaikeampaa ;)

Maria said...

Outi, joo Husqvarna on kyllä hyvä ystävä, luotettava ja kauniskin vielä. Ei haittaa pitää sitä esillä olohuoneessa :). Vaikka kadehdin ja kaipaan kyllä vähän uusien koneiden loistokkaita, automaattisia napinläpitoimintoja - tämä kaunotar kun jättää liikaa ompelijan huolellisuuden varaan. Äitihomma on haasteellista. Esiin alkaa nousta tunteita ja asenteita ja toimintatapoja, jotka eivät tosiaankaan vastaa käsitystäni hyvästä äitiydestä. Kuvittelin esimerkiksi olevani paljon epäitsekkäämpi äiti kuin nyt huomaan olevani. Jatkuvasti saan taistella oman mukavuuden halun kanssa, vaikkapa lapsen ulkoilujen suhteen tai justiinsa legoautojen kanssa - itse tahtoisi lukea lehden rauhassa, mutta kun aina pitäisi se auto tai ukkeli tai mikä milloinkin mennä laittamaan kiinni... Ääh, nyt lapsi heräsi ja kommentti katkeaa!

Sanna N. said...

Ihania kuvia!
Minä tuskailen täällä kun pitäisi päättää makuuhuoneen seinän väri. Näistä kuvistasi sain jo pari hyvää ajatusta... Pitääpä makustella niitä hieman.
Lapsettomana on helppo huudella, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä että äitien pitäisi osata olla myös terveellä tavalla itsekkäitä! Omasta jaksamisesta pitää pitää huolta. Ei tietenkään lasten hyvinvoinnin kustannuksella, mutta tiedän että sinun kohdallasi siitä ei ole mitään huolta. :)

Celia said...

Meillä opetellaan vielä kahden legon kädessä pitelemistä ( yhtä aikaa! ).
Minä olen kans antanut tiskien kasautua. Koitan opetella, ettei se vaivaisi minua. Tiskikoneen hankkiminen on kyllä käynyt "muutaman" kerran mielessä.

Ihanaa, että tuomi kukkii jo sielläkin!

Maria said...

Täällä taas. Lapsi heräilee nykyään alkuillasta moneen kertaan, ja tahtoo jäädä niin kommentoinnit kuin muukin iltahuvitus vähälle ja kesken.

Parolan asema, kiitos aivan mainion mukavasta kommentista! Kiinnostava kuulla millaisia ajatuksia muille herää näistä kuvistani. Teen suhteen olen minäkin ollut aina maitotilkan kannalla, kun juon earl greytä ja aika vahvana. Vaan hyväähän se on ilman maitoakin, keveämpää maultaan ja raikkaampaa myös.

Sanna N., hyvä jos sait makustelun aihetta! Miten teillä remonttisuunnitelmat edistyy? Tuo äidin oma jaksaminen on kyllä asia, johon mun pitäisi enemmän panostaa. Olen ehkä vähän huono ottamaan omaa aikaa, vaikka M. kyllä yrittää patistella.

Celia, mäkin haaveilen tiskikoneesta! Tai onhan meillä on sellainen kellarissa, mutta sitä ei tähän asuntoon voi laittaa, kun keittiössä ei ole paikkaa. Koitan pitää yllä kerran päivässä -tiskirytmiä, mut aina ei voi voittaa... Tuomi on ihana, nyt odotan syreeniä!

Anonymous said...

Hei mistä olet löytänyt tuon upean englantilaisia 1800-luvun puolenvälin ihmisiä esittävän haitarimallisen papaperikoristeen? huippu hauska:)

Maria said...

Anonyymi, hupaisa koriste/kortti on Tukholmasta, ostin sen Skansenin museokaupasta.