23/09/2007

vanhassa talossa - in an old house

Muutama viikko sitten kuljin tässä hylätyssä talossa aralla mielellä. Miten outoa olla paikassa, joka kauan sitten on ollut koti. Nyt jäljellä oli vain tyhjiä tiloja, auringon läikkiä, hilseilevää maalia, kenkäparkoja. Onneksi lohdutuksena loppukesän valo.







A few weeks ago I wandered timidly in this abandoned house. It felt peculiar to be in a place that once was a home, warm and welcoming. Now there were only empty spaces, pools of sunlight on the floor, flaky paint, poor lonely shoes. I was consoled by the warm light of ending summer.

9 comments:

Marikki said...

Eikä!!! Miten hurmaava talo-vanhus! Voisin tältä istumalta haluta tuon omakseni, pienoista pintaremonttia toki kaipaa... Ihana tuo tapettikin.

Tanja said...

Jännittävää varmaan! Kauniita kuvia. Kuinka mukavaa, että olet postannut pitkän tauon jälkeen!! Hymy levisi kasvoilleni, kun huomasin kommenttisi hyllynsiivouspostauksessani ja ajattelin, että jokohan olet palannut blogimaailmaan - ja olithan sinä kera hienojen kuviesi. Iloa kerrassaan!

Essun tasku said...

Vanhoissa taloissa on jotakin äärimmäisen koskettavaa..
Olen muutaman kerran päässyt piipahtamaan hylätyssä talossa.
Sitä melkeinpä liikuttuneena hipsuttelee vanhoilla lattioilla ja ei voi olla miettimättä talon entistä elämää,mitä se on pitänyt sisällään,keitä siellä on asustellut jne...
Aivan kuin sitä pyytäisi anteeksi,että on tullut häiritsemään talovanhuksen oleilua...
Puhuu hissukseen ja katselee arkaillen ympärilleen..
Raskainta olisi mennä entiseen kotiinsa ja nähdä rapistumisen ja ränsistymisen muistojen keskellä..
Luopumisen tuskaa!!!

Mukavaa sen sijaan on se,että olet tullut kesäiseltä hiljaiselon vietolta takaisin luoksemme!!!=O)
Sinua kaipasin!!!

Maalauksesi tyttönen
on TAAS niin herttaisen hellyttävä!!!!

Matroskin said...

Melancholy pictures! Why was the house abandoned?

tilkkutyttö said...

Hei taas, kiva huomata että olet palannut postaustauoltasi <3 Hylätyssä talossa olen minäkin joskus kävellyt... surullista. Kunpa joku vielä jaksaisi herättää talon uuteen eloon.

Vilijonkka said...

Tervehdys, kiva "nähdä" taas! Mikä namupala tuo talonen, varmasti hieno visiitti. Ja kauniin tytön olet synnyttänyt.

Livia said...

Voi, millaistahan elämää tuossa talossa onkaan eletty? Voisivatpa seinät kertoa.

Liivia said...

Siis kauan sitten kotisi, miksei se ole enää? Tai kenenkään? Tuollainen ihana taloko rapistuu tyhjillään?

Maria said...

Kiitos kaikille mukavista kommenteista ja tervetulotoivotuksista!

Matroskin ja Liivia, tuossa talossa ei ole asunut ketään ainakaan pariin vuosikymmeneen, syynä se tavallinen eli nuoren väen muutto pois syrjäkylältä ja lapsuuden kodistaan. Talo ei ole ollut minun kotini tai edes sukulaisteni - valitettavasti, sillä paikka oli kovin viehättävä kaikesta surumielisyydestään huolimatta. Siitä saisi varmasti ihanan kodin jälleen, jos vain elämän realiteetit kuten työpaikka ja sen sijainti sen sallisivat... Essun tasku, oman kodin näkeminen tuossa tilassa olisi totisesti raskasta!