10/09/2009

little black things - pieniä mustia asioita

I drew a little bird patch with a black textile marker for O's trousers, to cover an ugly stain. Not all stains are ugly, but this was. That made me see the black details in our living room. Lines and shadows of dark. And I'm having a black out - cannot remember the word for this kind of black paper cut outs like in the third photo. Hmm, is there a special word for them at all? This one is a flea market find and it's my treasure. The tiniest thing it is, the angel boy's height is only about 1,5 cm. What a craftmanship! The lady who sold the picture to me said it was made about a hundred years ago, by her relative, a Finnish artist. There's even a text behind the picture about it, so maybe it's true.


A little black feeling of not being good enough in anything is bothering me.



Piirsin mustalla kynällä pienen linnun, peittämään ruman tahran lapsen housuissa. Kaikki tahrat eivät ole rumia, mutta tämä oli. Sitten näin pieniä mustia asioita olohuoneessa, viivoja ja tummia varjoja. En muista kutsutaanko muuksi kuin varjokuvaksi tuollaista mustaa paperileikkelystä kuin kolmannen kuvan pieni taulu on. Ihan kuin sillä olisi joku erityinen nimi, mutta sana pakenee, ehkä sitä ei ole olemassakaan. Taulu on kirpputorilöydös muutaman vuoden takaa, oikea aarre. Pikkuruinen musta enkelipoika on vain puolitoistasenttinen - leikkaajan huikeaa kädentaitoa ei voi muuta kuin hämmästellä. Rouva, joka kuvan minulle möi kauppasi sukulaisensa kuolinpesän esineitä. Taulusta hän kertoi, että se olisi sukulaismiehen, suomalaisen taiteilijan leikkaama ja lähemmäs sata vuotta vanha. Kuvan takana on pieni kirjoituskin asiasta, kenties hän puhui totta.


Minua vaivaa pieni musta tunne siitä, etten missään ole ihan tarpeeksi hyvä.

11 comments:

Tanja said...

Minulla on hyvin samankaltainen tunne. Olen kyllä alkanut ajattelemaan, ett oikeastaan kukaan kai ei ole. Toiset vaan tekevät asioita reilummin, reteämmin, rohkeammin, jotenkin rennommin. Olen alkanut kokeilemaan vähän sellaista menetelmää. Enempi ajatuksen tasolla, mutt alku se sekin on... Koitan rohkeutta kerätä ja jotain uutta näkökulmaa tekemisiini. Tämä ei ole tarkoitettu painostavaksi tai turhaksi selkään läiskyttelyksi, mutta tahdon sanoa, että sinä olet uskomattoman lahjakas niin monessa asiassa, että kohdallasi tuntuu ihan väärältä, että koet tuota mustaa tunnetta.

icicle said...

I think the word you are looking for is "silhouette" and that is a lovely example.
That little black feeling is hanging around here too. It must like the change of seasons.

outi said...

Tarpeeksi on pirullinen sana. Se pakottaa vertaamaan muihin; ei riitä, että on hyvä, syntyy pelko, että on vain yhtä hyvä kuin muutkin eli keskinkertainen. Blogisi perusteella näin ei ole. Olet varmasti tarpeeksi, paljon, riittävästi. Se ei tietenkään estä etsimästä uusia keinoja. Pelkäänpä, että olet turhan kriittinen itseäsi kohtaan. Joskus on vaikea nähdä itsestään edes niitä kirkkaina loistavia totuuksia. Varsinkaan näinä harmaina päivinä:)

Syysleimu said...

Tiedän tunteen, välillä se valtaa mielen niin, ettei pysty mitään muuta näkemään kuin sen huonouden. Välillä se tulee välähdyksinä poutaisella päivällä.

Mutta sitten on niitä hyviä päiviä, niitä poutaisia, jolloin epätäydellisyys ei haittaa, ja olo on kaikesta huolimatta tyytyväinen. Kai se on osa tätä elämän kulkua, ainakin oman elämäni.

Outi Loimaranta said...

Voi, pois se kriitikko-pirulainen sieltä olkapäältä! Olet luova ja lahjakas nainen.

*Katinkainen* said...

Tuo viimeinen lause on
kovin tuttu meikäläisellekin!!!=O(
*huokaisee myötäeläen*
Se repii ja riepoo silloin tällöin tosi rajusti....
Röykyttää niin,että ihan harmituksen poikanen kiireellä visiitille viipottaa...
Vaan totuushan on se,
että meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja lahjamme,
joissa olemme hyviä.
Toivottavasti tulee aika,
että niitä saamme käyttää ja niistä kaikellamme nautia!!!
Sinä voit rinta rottingilla tuoda maalaustaitosi esille ihan missä mutkassa ja mäennyppylällä vaan!!!
Eikä ompelustaitosikaan huonommaksi sillä saralla jää!!!
Jos teetättäisit/tekisit esim. kortteja maalauksistasi,saisit varmasti ostajajonon hirmuisen ovesi taakse!!!
Minä jo asetun jonoon!!!=O)
Sinä olet erityinen Maria!!!<3

tilkkutyttö said...

Siluetti on tietääkseni oikea nimitys tuolle. Kaunis! Minä olen silloin tällöin kokenut tuota samaa tunnetta. Että haluaisi olla parempi, ja rohkeampi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on oikeastaan rikastuttavampaa olla aika hyvä aika monessa asiassa, kuin maailman paras jossakin yhdessä ainoassa, johon käyttääkin sitten kaiken aikansa. Sitä paitsi blogisi perusteella olen saanut sellaisen kuvan, että olet monessa asiassa paljon parempikin, kuin aika hyvä...

Maria said...

Tanja, rentousmenetelmä kuulostaa aika hyvältä. Ehkä siihen voi oppia, olemaan rennommin ja vähemmän vaativainen tekemisissään. Luulen, että tärkeää olisi jonkinlainen sisäinen varmuus omasta arvokkuudesta ja riittävyydestä ihan sellaisenaan. Ei sitten tarvitsisi riippua ulkoisissa tekemisissä, onnistumisissa ja epäonnistumisissa vaan voisi leppoisammin yrittää ja erehtyäkin. Ja kiitos sanoistasi, arvostan niitä.

Icicle, yes, silhouette it is, thank you! Feeling a bit stupid now... :). The change of seasons really could have something to do with those black feelings; I now remember having lots of them last autumn. Too much actually, I hope it won't be as bad this time. I wish you strength with your "blacks"!

Outi, keskinkertaisuushan se ankealta tuntuu. Että on "kaikessa pätevä, muttei missään ihan etevä" vai mitenkäs se menikään... Olen kyllä kovasti itsekriittinen, niinkin paljon, että se välillä estää minua edes kokeilemasta asioita. En välttämättä mitenkään tietoisesti ajattele, että "hui, epäonnistun, en kokeile", mutta keksin itselleni verukkeita ja vetäydyn pois. Aika paljon jää uutta oppimatta kun noin tekee. Eikä missään asiassa sitä paitsi tule "ihan eteväksi" ilman rohkeutta harjoitella ja tehdä työtä.

Syysleimu, pari päivää tässä on taas näissä tunnoissa kärvistelty. Myöskin kärvistelyttää se, että edes kirjoitin noin henkilökohtaisesta asiasta tänne blogiin, epäilyttää, ettei kukaan tahdo moisia tilityksiä lukea. Nolo juttu. Toisaalta asian sanominen ääneen, tai siis kirjoittaminen, lievitti pahaa mieltäni. Joskus täytyy vissiin päästää höyryä ulos. Nyt on olo jo parempi, ehkäpä poutaisempaa on luvassa.

Outi, olet kyllä ihana! Yritän kovasti hätistellä pirulaistani. Hus!

Katinkainen, sinä totisesti osaat ilahduttaa ja rohkaista! Tuo on tärkeä asia tuo omista lahjoista nauttiminen. Ja se, että muistaisi iloita tilaisuuksista päästä niitä vahvuuksiaan käyttämään, parhaassa tapauksessa vielä toisten iloksi ja hyväksi. Monesti sitä jää itse mylläämään näissä omissa riittämättömyyden tunteissaan, ikäänkuin jokin taito tai lahja olisi vain oman itsetunnon tai kunnian rakentamista varten. Sen sijaan voisi kohdistaa energiansa siihen, miten voisi lahjoillaan palvella muita. Olis varmaan ainakin mulle terveellistä suunnata katse omasta navasta vähän laajemmalle alueelle.

Tilkkutyttö, siluettihan se on, juu. Nolottaa kun en tuota saanut mieleeni. Minä taas jotenkin kaipaisin sellaista yhteen asiaan keskittymistä, että tietäisi mikä se oma paras vahvuus on ja voisi keskittyä juuri siihen. Selvät sävelet sen suhteen mitä haluaa ja mitä kannattaa tavoitella. Nyt tämä olemiseni on lähinnä haaveilua ja haahuilua erilaisten tulevaisuudennäkyjen välillä ja epäilyttää, että siihen se jääkin jos en ryhdistäydy ja uskaltaudu johonkin heittäytyä kunnolla.

Parolan asema said...

Voi miten harmi kun iskee joskus se musta tunne mielen nurkkaan, sitä päätyy joskus tosiaan hajottamaan energioita ja sitten hajoilee ajatuksetkin helposti. Täytyy kyllä sanoa että blogistasi ainakin huokuu monipuolisuus ja paljon lahjakkuutta, ehkä itsekriittisyys ansaitsisi joskus lomaa, jos hetken katselee tekemisiään toisen näkökulmasta, ikään kuin sivusta, huomaa ainutlaatuisuutensa. Mutta jotta voi olla tyytyväinen itseensä tarvitaan varmaankin vähäsen päiviä jolloin pohtii tätä tyytyväisyyttä, luulisin..

Anonymous said...

It also reminds me a bit of scherenschnitte, though not as detailed as most.

scaredy-cat said...

Tuo siluetti on aivan ihana. Sen katsomisesta tulee varmaan aina iloiseksi!
Toivottavasti pieni musta tunne on väistynyt pitkäksi, pitkäksi aikaa... pois sellaiset tunteet, jotka vain estävät nauttimasta asioista, joista pitää! Olisipa niitä varten vaikka joku pilleri, jolla ne menisivät pois.