21/09/2009

järkevää elämää




Viikonloppuna tavattiin tuttavia. Jälkeenpäin hämmentynyt olo, ja epämääräinen nolostus oman elämän tekemisestä liian monimutkaiseksi. Miten minäkin kaikkea turhanaikaista haaveilen, vanhoista taloista ja ompeluksista ja kuva-asioista. Olivat niin järkevää väkeä nuo toiset, aikaansaapaa ja tervehenkistä, terveellistä elämääkin viettävät järkevässä uudessa talossaan. Sokeri oli paakkuuntunut sirottimeen kun sitä niin harvoin käytetään. Mies hulautti sitten puolet kahviinsa, meillä tykätään makeasta. Lapsi kiipeili ylös alas penkillä, koski kaikkeen mihin suinkin pystyi, pudotteli suustaan kaiken maistamansa ruoan.


Jonkin aikaa kesti päästä taas omille raiteilleen vieraisilta tultua. Illalla jo haaveilin kaapin maalauksesta ja söin suklaata, tuota järjetöntä herkkua.

8 comments:

Rebecca / Sanctuary said...

Järkevät ihmiset voivat tosissaan heiluttaa omaa hyväksi todettua tasapainoa välillä. Onneksi se tosiaan tuppaa palautumaan melko pian :)

outi said...

Onneksi postauksessasi oli onnellinen loppu. Säikähdin jo. Se mikä on toiselle järkevää, on toiselle järjettömyyttä. Tehokas aikamme monesti ylenkatsoo pieniä haaveita ja vähän romanttista, jopa joskus epäkäytännöllistä ajattelua. Miksi kaiken pitäisi olla kliinistä, tehokasta ja järkevää kuin hammaslääkärin odotushuoneessa? Suklaata poskeen vaan ja jatka haaveilua:D

Inka said...

Onneksi meitä on niin monenlaisia: toisen järkevä on toisen kauhistus. Ja sitten taas toisin päin. Mutta eikös elämästä nauttiminen ja kauneuden etsiminen ole sitä kaikkein järkevintä? :)

Mirja said...

Minua jotenkin kauhistuttaa tämä tehokas nykyaika, aikaisemmin itsekin yritin jotenkin olla sitä huonoin tuloksin, päivä päivältä huomaan vieraantuvani ja vieraannuttavani itseäni enemmän kaikesta tehokkaasta ja nykyaikaisesta ja samalla huomaan olevani paljon onnellisempi, elämään on tullut paljon enemmän sävyjä ja rikkautta.

Kaunis blogi sinulla.

-pikku- said...

Mirjan kanssa täällä samaa mieltä - hidas on kaunista, elämä monimutkaisen suloista ja suklaa kitkerän makeaa ...

Maria said...

Sanctuary, palauduttu on entiseen meininkiin ;). Oikeasti on kyllä ihan hyväksi, että välillä joutuu omaa olemisen tapaansa kyseenalaistamaan ja näkemään miltä asiat jonkun toisen silmin näyttävät. Kovin helposti tuudittautuu siihen luuloon, että kaikki muutkin arvostavat samoja asioita ja toimivat kuten minä itse ja samanhenkiset ystävät. Ja kuitenkin maailma on paljon, paljon muuta ja ihmisten elämät niin kovin monenlaisia.

Outi, sehän se on, että kaikenlainen tehokas ja suoraviivainen tekeminen on sitä arvostetuinta nykyään ja on helppo mennä siihen ajatteluun mukaan. Tuntea itsensä vähän pöljäksi kun ei saa kaikkia asioitaan ratkaistua halki, poikki ja pinoon -menetelmällä.

Inka, tuo niin erilaisiin elämännäkemyksiin törmääminen se minua juuri ravisteli. Että niin erilaisista asioista se tyytyväisyys voi syntyä. Kauneuden etsiminen, se on minulle tärkeää ja hyväksi, joku toinen nauttii enemmän käytännöllisemmistä seikoista.

Mirja, samantapaisia tunnelmia täälläkin. Lapsen kanssa kotona oleminen ja "mediapimento" (ei telkkua) ovat tehneet elämästä hyvällä tavalla hitaampaa ja pienempää.

-pikku-, hitaus on hyväksi, kyllä - ja suklaa myös!

*Katinkainen* said...

Vetäisin juuri
levyn suklaata ja huojun tutisten hormonihuurujen hiprakassa,
elämän tavallisuudesta,tylsyydestä ja tavanomaisuudesta tympääntyen!!!
Mitä elämä olisi ilman nostattelevaisia haaveita,lennätteleväisiä unelmia,jotka saavat arjen töksähteleväisestä tuttuakin tutummasta tavanomaisuudesta kaikkoamaan,unohduksiin vaipumaan,edes hetkeksi!!!?
Älä missään nimessä laita sivuun haluasi,toivettasi tehdä sitä,mikä saa sinut onnesta hykertelemään ja tyytyväisyydessä hyräilemään...
Et missään nimessä saa vähätellä taitojasi pensselin varressa ja ompelukoneen ääressä!!!
Kasvakoon tuo haave(tehtävä) mittaansa ja saakoon se ajallaan (vielä tärkeämmän)paikan elämässäsi muiden puheista,ajatuksista,käsityksistä välittämättä,niistä yhtikäs yhtään piittaamatta!!!
Toivon kaikellani,että "vähäpätöisen"osan saanut haaveesi käsillätekemisen taidosta/tekemisestä saa vieläkin suuremman osan elämässäsi!!!
On onni,että haaveesi on niin ylitsepääsemätön,nujertamaton,että se valtaa entistä enemmän tilaa itselleen,sillä siinä sinä olet onnellinen ja sille paikalle sinut on luotu!!!=O)
Ihanainen Maria,
väsää väsäämisen innosta
kauneutta ympärillesi ja nauti-kaikki eivät siihen erityisyyteen pysty,eivätkä sitä nää,ymmärrä!!!

Maria said...

Katinkainen, kiitos kiitos hyvää mieltä tuovista sanoistasi! Ehkäpä vielä rohkenenkin noille haaveitteni urille. Nujertumattomia ne haaveet tosiaan tuntuvat olevan, ja jotain niille pitäisi tehdä!