29/09/2009

the breakfast song - aamiaislaulu




The song of today, sung with two fingers walking as a little man on the table. Must not forget to tap Morris the car while greeting him. A rough translation:


The little man walks

the little man walks.

The little man salutes Morris:

"Good afternoon, Morris Mini!"


Words and melody by me, the ever singing mom.


***

Päivän laulu. Laulettava niin, että kaksi sormea kävelee ukkelina pöydällä. Eikä passaa unohtaa taputtaa Morrista konepellille häntä tervehtiessä.


Ukkeli kävelee,

ukkeli kävelee.

Ukkeli tervehtii Morrista:

"Hyvää päivää Morris Mini!"


Sana ja sävel laulavaisen äidin omasta päästä.

11 comments:

anne from finland said...

Hihhii! Tuntuupa tutulta tuollainen aamiaislaulu! Meilläkin on aikoinaan jokaiselle (=neljälle) lapselle pitänyt keksiä vastaavanlaisia juttuja ruokailuun.

Minttumaari said...

Voi miten suloinen aamuhetki. Lapsi kultahapsi ja keltainen morris mini. Ihania kuvia!

*Katinkainen* said...

Noista tunnelmista
ei ole vaikea ottaa kiinni!!!
Voin oikein hyvin uppoutua menneisiin muistoihin,kun ensimmäinen pellavapääni oli aamupalapöydän ainokainen tapitettava ja äippäläisellä oli rutkasti aikaa,voimia ja innostusta laulella mennen,tullen ja palatessa...
Nyt ei laulu juuri raikaa,kun täytyy aamupalapöydässä hoputtaa,kysellä ja kuulustella,onko sontsikka repussa,liikkavaatteet mukana,kokeisiin luettu...jne...
Nyt sängystä nousee komea itsenäistynyt nuori mies ja kampeaa aamupalapöytään Aku Ankka kainalossaan..Örähtää jotain ohi mennen ja kiirehtii viimein koulua kohti...
Äippäläinen jää pöytää siistimään ja ihmettelee mihin se aika on mennyt...ja jättänyt vain muistot siitä pojasta,joka rakasti pikkuautojaan yli kaiken ja avasi suunsa sepposen selälleen,kun äiti kaurapuuroa sinne lusikalla lappoi hyräillen ja ihasteli esikoistaan silmät suurina.....
Nyt ei enään nuorukaiseen puuro uppoa ja tuo hontelo hujoppi odottaa vain aikaa,että saa viimein mopokortin käteensä..
Vaan äiti se edelleenkin heittää ihailevia katseita ja kiittää!!!!=O)
IHANAT KUVAT Maria!!!!<3<3<3

Meillä rakastettiin Kuplawolkkareita!!!
Niitä oli vaikka ja minkä värisiä,uusia ja vanhoja!!!=O)

Neiti Nimetön said...

Hehee, miten somaa. Ja tuo auto kyllä sopii tuohon pöydälle kuin nappi.

tilkkutyttö said...

Ihana laulavainen äiti:)

Brit said...

Hello cool groovy yellow car! :)

Matroskin said...

Näytä tilkkupeitto kunnolla!

Meillä Mini Cooper on kovempi sana kuin Morris.

Matroskin said...

PS: Jos joku tuttusi menee Amerikkaan niin Rosebud -rasva on siellä vain viitisen euroa. Stokkalla parikymppiä!

Maria said...

Anne from finland, meillä on usein kyllä laulut tarpeen, ja muukin oheistoiminta. Oikeastaan vasta ihan viime aikoina syöminen on alkanut sujua vähän vaivattomammin. Katsotaan kauanko sitä kestää.

Minttumaari, aamut ovat niin hyviä hetkiä, kun hoitovapaalla ei ole kiire mihinkään. Nautin! Kultahapsen eka pikkuauto oli tuo mini, ja kuten näkyy se on kokenut jo aika kovia muutaman kuukauden aikana...;).

Katinkainen, kuvasit ihanasti ja haikeasti tuota äidin osaa. Itse nyt jo hätkähdän, että missä välissä vauvasta tuli taapero. Ihan mahdotonta kuvitella, että pojasta joskus tulee teinipoika :).

Neiti Nimetön, joo, molemmat ovat yhtä kuluneita ;)!

Tilkkutyttö, tykkään ihan hirmu paljon laulamisesta! Kotona hyräilen melkeinpä aina, joskus huomaamattani kaupassakin... Odotan sitä, että lapsikin alkaa lauleskella, nyt välillä jo sanoo lalalaa minua matkien.

Brit, hello you behind the scarf! I'm glad you've found your way here, welcome again!

Matroskin, mies justiin valisti minua, että Mini on nykyään Cooper ja eri firman valmistama kuin se Morris Mini oli. Lapsen autokin on oikeasti Cooper. Väärin lauloin, höh. Voiko olla niin kallista se salva Stockalla?! Se vasta luksusta on. Täältä paikallisesta liikkeestä ostin purkin 11 eurolla, ja se tuntui minusta kalliilta.

Maria said...

Matroskin, tilkkupeitto on jo "vanha", siis lapsen odotusaikana tehty, enkä VIELÄKÄÄN ole tikannut sitä. Aattelin odottaa, että saisin sen tehtyä ja sitten esittelisin sitä tyytyväisenä. Mut tuo tikkaus taitaa olla mulle niin ylitsepääsemätöntä, että sama kai olis näyttää peitto nyt. Taidanpa kuvata sen joku päivä!

Ulrika said...

So cute!