Osaatko olla ohjaamatta, kun poika maalaa? Minä tarvitsisin teipin suuni päälle, kun seuraan poikieni vesivärittelyä - he kun kastavat pensselin ensin väriin ja sitten veteen, jolloin paperilla on iso vaalea lammikko... Minä teputan vieressä ja koitan välttää neuvomasta. :)
Tanja, sävyistä tuli hienot kyllä, pysyivät heleinä. Se johtui siitä, että siniset ja punaiset napit olivat lähimpänä pikku maalaria, eikä hän sitten innostunut juuri kurottelemaan keltaisia kohti. Tilauksiin O suhtautuisi varmaan myönteisesti, siinä määrin mukavaa näytti olevan tuo maalaushomma :). Vaikka oikeestaan veden huljuttelu ja lutraaminen ja lopuksi koko astian kaataminen lattialle olivat sittenkin se hauskin osuus. Varsinainen action painting-sessio!
Satunkaa, kiitos!
Matroskin, kiitoskiitos! Hehee, mahtavaa olla neron äiti!
Bionda, kyllä mä ensin ohjaan miten välineitä käytetään, ilman muuta. Siis perushomman, että pensseli veteen, sitten värinapille ja lopuksi paperille. En tietenkään siinä haukkana vahdi, että meneekö "oikein", lapsi toki tekee sitten miten tykkää, kokeilee ja läträä. Minä aattelen sen niin, että neuvoisinhan minkä tahansa muunkin välineen luonteenomaista käyttöä. Siis että vesiväri liukenee veteen, joten on tarkoituksenmukaista opastaa, että pensseliin tarvitaan (edes hiukan) vettä, jotta värit toimivat. Näin pienen kanssa elämys toki syntyy jo siitä läträämisestä ja vaikka pelkän veden sivelystä paperille, eikä opastuksella kai olisi niin väliä. Vähän isompi kuitenkin kenties jo turhautuu jos värit eivät "toimi" eikä hän saa mieluisaa jälkeä.
6 comments:
Kaunista! Minun suosikkisävyjä. Ottaisikohan O tilauksia vastaan?
Suloinen huvitus! Ja upeat kuvat!
Ihanat kuvat. Selvästi neron aineksia.
Osaatko olla ohjaamatta, kun poika maalaa? Minä tarvitsisin teipin suuni päälle, kun seuraan poikieni vesivärittelyä - he kun kastavat pensselin ensin väriin ja sitten veteen, jolloin paperilla on iso vaalea lammikko... Minä teputan vieressä ja koitan välttää neuvomasta. :)
Tanja, sävyistä tuli hienot kyllä, pysyivät heleinä. Se johtui siitä, että siniset ja punaiset napit olivat lähimpänä pikku maalaria, eikä hän sitten innostunut juuri kurottelemaan keltaisia kohti. Tilauksiin O suhtautuisi varmaan myönteisesti, siinä määrin mukavaa näytti olevan tuo maalaushomma :). Vaikka oikeestaan veden huljuttelu ja lutraaminen ja lopuksi koko astian kaataminen lattialle olivat sittenkin se hauskin osuus. Varsinainen action painting-sessio!
Satunkaa, kiitos!
Matroskin, kiitoskiitos! Hehee, mahtavaa olla neron äiti!
Bionda, kyllä mä ensin ohjaan miten välineitä käytetään, ilman muuta. Siis perushomman, että pensseli veteen, sitten värinapille ja lopuksi paperille. En tietenkään siinä haukkana vahdi, että meneekö "oikein", lapsi toki tekee sitten miten tykkää, kokeilee ja läträä. Minä aattelen sen niin, että neuvoisinhan minkä tahansa muunkin välineen luonteenomaista käyttöä. Siis että vesiväri liukenee veteen, joten on tarkoituksenmukaista opastaa, että pensseliin tarvitaan (edes hiukan) vettä, jotta värit toimivat. Näin pienen kanssa elämys toki syntyy jo siitä läträämisestä ja vaikka pelkän veden sivelystä paperille, eikä opastuksella kai olisi niin väliä. Vähän isompi kuitenkin kenties jo turhautuu jos värit eivät "toimi" eikä hän saa mieluisaa jälkeä.
:)
Post a Comment