the new coat rack - uusi naulakko

The new coat rack is up on our bed chamber wall! It was supposed to keep our clothes in order and ready for the next day but mostly we still throw them on chairs... Actually the coat rack has been up for several months already. These pictures were taken in spring when little O. still fit to sleep in his bassinet (it's there in the second picture). Now he is a big boy and has a cot.

Uusi naulakko on makuukammarimme seinällä! Sen oli tarkoitus pitää vaatteet järjestyksessä ja valmiina seuraavaa päivää varten, mutta enimmäkseen yhä heitämme ne vaan tuoleille... Naulakko on kyllä oikeasti ollut seinällä jo useamman kuukauden. Nämä kuvat otin keväällä, kun pikku O. vielä mahtui nukkumaan korissaan (se näkyy tuossa toisessa kuvassa). Nyt hän on iso poika, jolla on pinnasänky.

life on the porch - elämää kuistilla

The porch was brown, brown all summer. Weathered paint and brooms and baskets, delicate birch twigs collected after windy spring days. I had no energy to plant flowers.

I'm so thankful for the weeds.

Koko kesän kuistilla oli ruskeaa, ruskeaa. Kulunutta maalia ja sään pieksemiä harjoja ja koreja, tuulisina kevätpäivinä kerättyjä hentoisia tuulenpesiä. Ei ollut energiaa kesäkukkien istuttamiseen.

Olen niin kiitollinen rikkaruohoista.

end of summer blues - loppukesän sinistä

Summer is almost over - I like to say almost, wishing for some last sunny days after this very rainy month of August. It's been so chilly and autumnal that I've almost lost my hope. If a sunny day should come, it would be well spent rummaging at a local farm, where they have a sort of flea market in an old barn. I've visited it only once and very briefly this summer and my flea market tooth is aching for some funny finds. Blue ones, preferably.

Greedy me. I have made some delightful purchases this summer already! The bright blue Czech bowl. The cream coloured dresser with generously deep drawers. New pretty pot holders. Funny chinese enamel platters. All these now adorn our kitchen, almost making me forget the hideous wallpaper.

Kesä on sitten melkein ohi - haluan sanoa melkein, sillä toivon kovasti edes hiukan aurinkoa näihin mahdottoman sateisen elokuun viime päiviin. On ollut niin viluisaa ja syksyistä, että olen melkein jo toivoni menettänyt. Mikäli aurinkoinen päivä on tullakseen, paikallisen maalaistalon piharakennuksessa majaileva kirpputori olisi mitä oivallisin tapa sitä viettää. Olen tänä kesänä käynyt siellä vain kerran ja hyvin lyhyesti, ja kirpputorihammastani ihan vihloo päästä sinne penkomaan. Erityisesti mielin sinisiä löytöjä.

Ahne olen. Tänä kesänä olen jo hankintoja tehnyt! Kirkkaan sinisen tsekkiläisen kulhon. Kermanvärisen lipaston, jossa on mainion tilavat, syvät laatikot. Uudet sievät pannulaput. Huvittavat kiinalaiset emalilautaset. Kaikki ne koristavat nyt keittiötämme, niin että melkein unohdan kauhean muovitapetinkin.