for the birthday boy - syntymäpäiväsankarille

Little O. is not quite so little anymore - he turned one! I can't believe it. He has taken his first steps without a helping hand from mum or dad, but doesn't really walk yet. And he has the loveliest hair, just like Emil in Astrid Lindgren's stories, according to his godmother J. He is so very dear!

For his birthday I baked a slightly odd looking strawberry cake, sewed a bunting above the window (you can see a glimpse of it in my last post!) and found some fine and dandy party clothes. Black and white gingham shirt, fun black corduroy cropped trousers (from Tulip and Nettle) and then a bird apron. For it, I used the same pattern as before, but didn't add any seam allowances. The fit is much better! The chubby bird is a test print I made at work a year ago.

***

Pikku O. ei olekaan ihan niin pieni enää - hän täytti jo vuoden! En osaa uskoa moista. Ensiaskeleet ilman äidin tai isän auttavaa kättä O. on ottanut, mutta ihan oikeasti hän ei vielä kävele. Ja hänellä on ihanainen tukka; ihan kuin Vaahteramäen Eemelillä, sanoo kummitäti J. Kovin rakas hän on!

Syntymäpäiväksi leivoin lievästi omituisen näköisen mansikkakakun, ompelin lippunauhaa ikkunalle (se näkyy vilaukselta viime postauksessa) ja löysin hienonhienoja juhlavaatteita. Mustavalkoisen gingham-paidan, hauskanmalliset mustat samettipöksyt (Tulip and Nettlestä) ja sitten vielä lintuessun. Käytin siinä samaa kaavaa kuin aikaisemmassa essussa, mutta en lisännyt saumanvaroja laisinkaan. Istuvuus on nyt paljon parempi! Pönäkkä lintu on viime vuonna töissä tehty kankaanpainokokeilu.

evening in the kitchen - illalla keittiössä

wednesday - keskiviikko

Sunshine and a new, utterly floral shirt for spring. What a fine Wednesday!

Auringonpaistetta ja uusi, kukallisista kukallisin kevätpaita. Mainio keskiviikko!

the 32nd picture in the 4th folder - 4. kansion 32. kuva

I haven't been tagged to do this but was intrigued to see what's the 4th photo in the 4th photo folder on my computer. Well, it's not this one. The 4th folder is called Self Portraits and since I don't feel comfortable showing my face, this was the only picture I could put here! Me, spring night in 2007, wearing my favourite blouse. It's still my favourite.

It was interesting to see those self portraits again, I had forgotten them. Most of the pictures were very serious looking, maybe because teeth show well when smiling and I don't like my teeth. Or maybe I'm just of a serious nature.

***

Muutamassa blogissa näin tämän haasteen, ja päätin osallistua ihan vain itsekseni. Kiehtoi kurkistaa mikä mahtaakaan olla neljäs kuva koneeni neljännessä valokuvakansiossa. No, tämä se ei ole. Neljäs kansio on nimeltään Omakuvat, ja kun en ole innokas kasvojani näyttämään, saatoin valita ainoastaan tämän otoksen. Siinä olen kevätiltana vuonna 2007, lempipusero ylläni. Yhä vielä suosikkivaatteeni.

Oli kiinnostavaa katsoa noita omakuvia pitkästä aikaa, olin jotenkin unohtanut ne koneen syövereihin. Useimmissa kuvissa olin hyvin vakavana, ehkä siksi etten tykkää hampaistani ja hymyillessä hampaat näkyy. Tai ehkäpä olen vaan vakavaluontoista sorttia.

a shake - ravistus

Eating, now that is a messy thing. So I made a bib.

Some of my tired numbness has been shaken off, I think it's because of all the encouraging words from you, dear readers, and also to inspiration from lovely Juliette. She made such a sweet - and above all simple and quick - apron/bib to her son that I had to register to etsy, get the pattern and sew away. Only after trying it on O. I realized the pattern must have had seam allowances already included in it (as North American patterns have, I suddenly remembered...), for the bib had plenty of room for growth.

Still, it was lovely to sew. The pattern went together nicely, sewing machine hummed as prettily as always and oh how good it was to make something! I'm hoping hoping hoping to make another bib. Soon.

***

Syöminen, se vasta on sotkuista puuhaa. Siispä tein ruokalapun.

Osa väsyneestä turtumuksestani on ravisteltu pois, luullakseni teidän rakkaiden lukijoiden ansiosta. Kiitos rohkaisevista sanoista! Innostusta synnytti myös ihana Juliette, joka teki pojalleen mahdottoman soman ja ennen kaikkea yksinkertaisen ja nopean ruokalapun/essun. Ihan pakko oli rekisteröityä etsyyn, hankkia kaava ja ommella menemään! Vasta kun mallailin lopputulosta O:n ylle huomasin, että kaavassa taisi pohjoisamerikkalaiseen tapaan olla saumanvarat jo valmiina, vaan enpä ollut moista yksityiskohtaa muistanut. Reilusti on kasvunvaraa.

Kylläpä vain kuitenkin oli ihana ommella. Kaavan osat sujahtivat mukavasti yhteen, kone hyrisi yhtä sievästi kuin ennenkin ja voi miten hyvä oli saada jotain aikaan! Toivon toivon toivon, että saan tehtyä toisenkin ruokalapun, pian.

evening pleasures tonight - tämän illan iloja

Good books, Bleak House by Dickens and The Creative Family by SouleMama. I'm loving both, but Dickens especially. How come I've never read any of his works before? I will, for sure.

Good bisquits and tea.

The pleasant feeling of accomplishment after putting Christmas ornaments back into their boxes. The Christmas tree candleholders still need to be cleaned, though.

Hyvät kirjat, Dickensin Kolea talo Kersti Juvan hienona suomennoksena ja SouleMaman The Creative Family. Tykkään molemmista, mutta Dickensistä aivan erityisesti. Miten ihmeessä en ole aikaisemmin lukenut yhtäkään hänen kirjoistaan? Parannan tapani.

Hyvät keksit ja teetä.

Miellyttävän aikaansaapa olotila, kun sain joulukoristeet viimein pakattua takaisin laatikoihinsa. Kuusen kynttilöiden pidikkeet ajattelin kyllä vielä puhdistaa pahimmista steariiniroiskeista.

quiet and cold - hiljaista ja kylmää

It's been quiet here in my nook for a long time. Again. I can't seem to obtain the sort of intentive, mindful presence in my life that is so important to meaningful being, and to blogging also. I feel numb, like I can't even see the beauties of everyday life that used to make my day. I just don't come to think of them. I let things pass unnoticed, I get cold and rigid in my thinking. It's not the freezing cold weather - it's the lack of drawing, crafting, sewing and all kind of creative thinking connected to those things in my life. I'm constantly putting my needs on that front aside, and it doesn't do me good. Not at all.

This is something I'm trying to solve. Being at home with O. is such a happy thing in many, many ways. I should just learn to shape my life so that there can be room for making things and for seeing beauty.

I've been mulling over the thought of abandoning the Thimble. Why blog when the "handmade fineries and everyday delights" Little Thimble was about are lost and posting becomes a duty instead of a joy? Then again, blogging, by the mindfulness it requires might be the way of restoring them back into my days. So, I'm continuing. I hope.

Hiljaista on täällä nurkassani ollut. Jälleen. En vain näytä saavuttavan elämisessäni sellaista keskittynyttä läsnäoloa, joka on ihan välttämätön mielekkäälle olemiselle, ja bloggaamiselle kai myös. Olo on turta, en osaa nähdä arkisen kauniita asioita, jotka ennen ilahduttivat. En vain tule ajatelleeksi niitä, annan kaiken mennä ohitse huomaamatta, ajatuskulkuni käyvät kylmiksi ja kankeiksi. Jäätävän kylmistä ilmoista se ei johdu, ei - syynä on piirtämisen puute, ompeluksien ja käsintekemisen ja kaiken noihin puuhiin liittyvän luovan ajattelun puute. Jatkuvasti laitan moiset tarpeeni sivuun eikä se tee minulle hyvää. Ei ollenkaan.

Tätä asiaa pohdiskelen ja yritän ratkaista. O:n kanssa kotona oleminen on niin monella tapaa onnellista. Minun täytyisi vain opetella muotoilemaan elämäni sellaiseksi, että tilaa on myös käsillä tekemiselle ja kauniin näkemiselle.

Olen aprikoinut  Sormustimen hylkäämistäkin. Miksipä blogata kun ne "käsintehdyt hienoudet ja arkipäivän ilot", joita halusin Pikku Sormustimessa ajatella ovat kadoksissa, ja postaamisesta tule ilon sijaan hankala velvollisuus? Toisaalta, blogin pitäminen juuri vaatii sellaista tietoisuutta, joka voisi palauttaa hienoudet ja ilot taas päiviini. Siispä jatkan. Toivoakseni.

cloudy - pilvistä

Winter may come! We finally got the grass cut and leaves raked up on our yard. Or actually my dear husband did most of the job, I just carried O. around in the baby carrier and raked a little. That made me sweat a good deal, though. Not easy to rake with a ten kilogram weight tied on.

It was getting dark and cloudy when we finished. Branches and twigs were like wonderful black lace against the gray sky.

Nyt voi talvi tulla! Viimein saimme ruohon leikattua ja lehdet haravoitua pihastamme. Tai kultani teki kyllä suurimman osan työstä, minä vain kanniskelin O:ta kantorepussa ja haravoin hiukkasen. Kauhea hiki tuli silti. Eipä ole helppoa haravointi kymmenen kilon painon kanssa.

Kun lopetimme oli jo pilvistä ja hämärsi. Puista oli tullut hienonhienoa mustaa oksapitsiä taivaan harmautta vasten.

*********

I found this post I wrote a few weeks ago and forgot to post! Now winter has arrived, there's some snow on the ground and I'm happy we got the job done in time.

Löysin tämän postauksen, jonka kirjoitin jokunen viikko sitten ja unohdin sitten julkaista. Mukava nyt muistella haravointitouhuja, kun saimme ne tehtyä ennen talven tuloa. Täällä on lunta!

good days - hyviä päiviä

When I get old I want to remember these days, these times. They seem to go by so fast, even though not much happens. Just feeding, napping, changing diapers and playing. I'm feeling tired, guilty, inapt - and utterly happy. O. has learned to sit on his own and tries to get up on his knees and crawl. He smiles a lot. All is well.

Mummuna haluan muistaa nämä päivät, nämä ajat. Ne tuntuvat kuluvan niin mahdottoman nopeasti, vaikka juuri mitään ei oikeastaan tapahdu. Ruokkimista, päiväunia, vaipanvaihtoa ja leikkimistä vain. Tuntuu väsyneeltä, syylliseltä, osaamattomalta - ja silti olen kerta kaikkiaan onnellinen. O. on oppinut istumaan itse ja yrittää polvilleen ja konttaamaan. Hymyilee tiuhaan tuo poika. Kaikki hyvin.

clothes for my nettle - vaatetta nokkoselleni

New clothes for little O. to strut around next summer, all from Tulip and Nettle sale. They are lovely! So classic, comfortably and loosely cut and boyish. Just right for my little nettle.

Uusia vaatteita pikku O:lle, kaikki Tulip and Nettle -kaupan alesta. Näissä kelpaa tepastella ensi kesänä, niin suloisia ovat! Klassisia, mukavan väljästi leikattuja ja poikamaisia. Justiinsa sopivia pikku nokkoselleni.